Aurinkoinen talvipäivä

Lähdin aurinkoiselle iltapäiväkävelylle kameran kera samalla kun kävin viemässä raha-anomuksen R-kioskille. Tämä vanha kuusiaita viehättää valon ja varjojen leikillä sekä kesällä että talvella.

Tältä näytti taivas kun lähdin kävelylle. Aurinkoista, taivas niin kauniin sininen ja pilvenhattaroita siellä täällä. Navakka puuskittainen tuuli jäi selkäni taakse ja auringon valo lämmitti selkää.

Muksut olivat löytäneet mäenlaskupaikan keskeltä kaupunkia.

Pilvet ryntäsivät kaakosta. Navakka tuuli maalasi naamatauluni punaiseksi. Kotiin päästessäni taivas oli lähes kokonaan verhottu harmaalla pilvipeitolla. Hieman ennen auringonlaskua ehti muutama säde värjätä makuuhuoneen seinäni raidalliseksi.

Simpukoita

Ystäväni teki ison työn valitessaan yli sadan valokuvan joukosta kahteen sarjaan kolme parasta kuvaa ja arvostellen ne. Kun hän suostui tuomariksi, aloitin korusetti suunnittelun. Jotain vihreää ja kaunista. Hetken pengottuani luonnonhelmilaatikkoani löysin simpukankuorimollutkat ja -palat, jotka sopivat värimaailmaltaan hyvin yhteen. Viimeisestä mollukasta tuli riipus ... se olikin muodoltaan hieman pullukaisempi kuin muut.

Kahdesta suunnilleen saman muotoisesta sujahti korvakorut. Aluksi ajattelin lisätä jotain niistä roikkumaan, mutta oikeastaan ne näyttivät mukavilta sellaisenaan, joten jätin lisäosan pois.

Rannekoru, johon on lisätty riipus.

Vihreän ja turkoosin värisistä palasista tein kaulanauhan.

Rusina pot eli pyttipannu kiinalaisittain

Löysin kirjakaupasta uuden Suomen kielisen, selkein ohjein ja kuvin tehdyn kettokirjan kiinalaisista ruoista: Löytöretki Kiinan keittiöihin. Vinkkasin siitä tietysti kaikille tuntemilleni kiinalaisen ruoan ystäville. Vastaukseksi sain kirjavia lisäkysymyksiä. Siksi sekalainen selvitys kiinalais-suomalaisesta pyttipannuista. Löysin kirjasta tutun näköisiä ja oloisia ruokia sekä myös sellaisia, joita voisin harkita kokeilevani omassa keittiössäni. Paljon hullunkurisia nimiä, joiden ohjeissa outoja ainesosia, joita ehkä joutuu hieman soveltamaan käytännössä. Miten olisi esimerkiksi juopunut kana? Löytyisikö jostakin putiikista shaoxing-riisiviiniä tai kiinalaista (Chinese poison) hirssiviina MouTaita? Voi kai kanan juovuttaa jollain suomalaisella koktailillakin? Haluaisin maistaa valeankkaa, Buddhan mielihyvää ja puuhun kiipeäviä muurahaisia. En väitä että en olisi jossain mutkassa niitä jo syönytkin, mutta en ainakaan omin käsin kokaten (Kevätsipuliohukaiset, slurps).

Ainoa suurempi este kokkaamiselle on erityinen vastenmielisyys tiskaamiseen. Ohjeiden mukaan lähes jokaiseen ruokaan käytetään sen seitsemäätoista kippoa. Voihan nenä! Odottelen inspiraatiota. Siihen asti nautin tavallisista perusruoista kuten paistetusta munariisistä vihanneksilla tai paistettua kiinankaalia. Laiskan emännän pikaruokaa. Paistetusta munariisistä löytyy hyvä ja selkeä ohje pitkän kaavan mukaan Ken Homin kirjasta. Pikaruokana sen voi tehdä myös Finduksen Kiina Mixistä, jossa on vihannekset valmiina. Paistetusta kiinankaalista tulee yleensä pyttipannu eli kun ei ole mitään laitetaan vähän kaikkea, mitä kaapista löytyy. Kun ei ole kiinankaalia, sama ohje käy muillekin vihanneksille perunoista alkaen. Yleisesti ja kansainvälisesti ruokaohjeet alkavat aina samalla lauseella: otetaan puhdas pannu tai kattila. Tuikataan tuli pannun alle ja ruokalusikallinen öljyä pannun pohjalle (sisäpuolelle). Perään nakataan murskatut mausteet (valkosipuli, inkivääri, sipuli, selleri). Pyöräytä lastaa pannulla, heitä joukkoon pieniksi silputut kasvikset ja sekoita pari minuuttia. Varo, ettei pala pohjaan (tilkka vettä auttaa). Jos et äsken maustanut, ripottele nyt purkeista jauheita mielen mukaan sekä ruokalusikallinen soijaa, (etikkaa ja sokeria). Kiinalainen risotto samoilla vinkauksilla. Tätä ei ole Ken Homin kirjassa: Jos teet pitkän kaavan mukaan, pidä kansi lähistöllä. Kylmä keitetty riisi käyttäytyy pannulla samoin kuin popcornit kattilassa: ampu tulee! Eli mene kirjastoon ja lainaa kiinalaisen kokkauksen käsikirjoja. Minun ohjeillani saat aikaiseksi keitiökatastrofin!

Ruusukortti

Serkkuni tavoitti puolen vuosisadan virstanpylvään. Kuvan otin ennen numeroiden lisäämistä. Kiilto pintaa oli vaikea kuvata. Ilman salamavaloa ruusu näytti elottomalta tai salamavalo heijastui voimakkaasti takaisin. Oli ihan pakko laittaa linkki, kun oli paljon mielenkiintoista tietoa ruusuista Wikipediassa.

Se mitä teemme, mittaa sitä mitä olemme. Jos kuvittelemme päivittäiset toimemme työnä, meistä tulee työläisiä. Jos kuvittelemme hommamme taiteena, meistä tulee taiteilijoita. -Jeffrey Patnaude

Onnellisia valintoja kuvakisaan

Kuten ystäväni sanoi, on paljon onnesta kiinni, mikä kuvista valitaan kolmen parhaan joukkoon. Lupasin olla kuvien kokoojana ja yhteishenkilönä kamerakerhomme vuosikilpailussa sekä toimittaa kuvat tuomarille. Koska tuomari oli minulle tuttu ja katsellut webbialbumiani koko vuoden, sain tehdä lujasti töitä, että löysin hyviä kuvia, joita hän ei ollut ennestään nähnyt. Olin aivan varma etten tänä vuonna sijoitu ollenkaan, koska kilpailuun osallistui paljon todella hyviä kuvia. Vilkaisin tuloslistan sen saadessani ja väitin, etten saanut mitään, sillä yksikään nimi ei tuntunut tutulta (kilpailujen vaikein kohta on antaa kuville nimi). Lopulta järjestelin kuvat siten, että voittajakuvat tulivat samaan kuoreen tuomarin perusteluiden kanssa ja kas, pari kuvaa näytti sangen tutuilta. En ensin meinannut uskoa silmiäni, mutta pian suupieleni venyivät korvasta toiseen.

Yleisen sarja 3. sija. Tuomarin arvio kuvasta:
Kiva kuva. Kesätunnelmaa parhaimmillaan. Meri on jo lämmin, koska tytöt pitävät jalkojaan vedessä. Ilmeisesti iltapäivän aurinko paistaa kirkkaasti, koska aurinkolasit ovat päässä. Laiturin toinen pää hieman vajoaa siellä istuvien painosta. Halutaan olla laiturilla lämmössä veden äärellä viettämässä rauhallista lomaa. Taustalla juna, joka kertoo, että ollaan kuitenkin keskellä kaupunkia ja melskettä.

Matkasarja 1. sija. Tuomarin arvio:

Hauska kuva torielämästä. Myyjärouvan ilme on humoristinen. Tässä kuvassa torin hulina, tinkiminen ja kaupankäynti näkyvät selvästi. Vaseammalla vanha pariskunta istuskelee leppoisasti. Kuvassa kivat värit. Torielämä kuvattu erittäin hyvin.

Kissamainen juttu

Kuvan kissa tassutteli vastaan Pärnussa. Kuunteli puhetta, mutta suhtautui aidon julkkiksen tavoin kovin epäluuloisesti kameraani. Kummallinen naksahteleva mötikkä. Tämän aasinsillan kautta pääsemme toiseen kissamaiseen juttuun, joka tipahti sähköpostiini tänänään.

Korvakoruja

Tein ystävänpäivälahjoiksi korvakoruja. Kaikki saajat eivät ole olleet liikulla normaalin aikataulun mukaan, joten korut joutuvat odottelemaan esittely vuoroaan. Nämä hurmaavat kukkaislamppuhelmet löytyivät Tiiperon vaihtokuoresta. Jotenkin on korvakoruksi ja riipukseksi sopivat helmet.

Näitä helmiä oli alunperin kumpaakin pariton määrä. Tavallisesssa valossa ne näyttivät tismalleen saman sävyisiltä, mutta tietyissä olosuhteissa kimaltavat hieman eri sävyllä, joten kaulakorusta tuli kaunis. Ikävä kyllä siitä ei ole valokuvaa. Tutkin pitkään helmiä eri lamppujen kanssa: tuloksena oli aina sama sävy. Hirmuinen yllätys kun salamavalon kanssa sainkin esiin toisesta sinertävän ja toisesta vihertävän ominaisuuden. Saajan mielestä sävyero on vain piristävä lisämauste korvakoruissa.

Aurinkoinen talvipäivä

Tässä kortti, joka lähti erään ystävänpäivälahjan mukana. Saajalla on tapana kellahtaa lumeen enkelien tekoon heti kun siihen on mahdollisuus.

Pihallamme seisoi pari viikkoa pari muumipapan muotoon soviteltua lumiukkoa. Nyt joku "ville vallaton" on ohi mennessään potkaissut hatun ja pään jalkojen juureen.

Näistä vipeltäjistä näin ruskean harmaan viuhahduksen kotiin tullessani torstaina. Kävin tänään ottamassa kuvan jäljistä. Kävyn torsoja oli iso kasa hangella ja pieniä jälkiä hurja määrä. Nämä on otettu siitä ainoasta kohdasta, jossa hanki oli ehjä.

Reikisarja 2

Tässä lisää Reikikoruja. Tehty ja jaettu samoin kuin sarja 1.

Hauskaa, miten eri näköinen sama koru voi olla kun kuvausalusta on eri sävyinen


Lopuksi yksi punainen.

Vesijuoksua

Heräsin aamulla sangen varhain omaan parahdukseeni ja terävään kipuun polvessani. En muista unesta mitään, mutta herätys ei ollut niitä kaikkein mukavampia. Huomasin, että oikea jalkani oli sängyn reunan ulkopuolella. Mihin lie oli matkalla ja mitä tekemään. Suihkuttelin polveeni "vinojen luiden nestettä" ja hieroin sitä hieman. Kun mukava lämpö alkoi kiertää nivelen ympäristössä, nukahdin uuteen uneen. Hieman tunsin oloni jäykäksi aamulla, muuta muuten koipi tuntui normaalilta. Metron kanssa en ole kilpaa juossut asemalle tänä vuonna, enkä tehnyt sitä tänäänkään. Jäin suosiolla odottelemaan seuraavaa junaa. Kahvihammasta kolotteli, joten kävin hakemassa ABC Deliltä mukillisen kahvia.

Varasin ajan ohjattuun vesijuoksuun viime viikolla kun pelkäsin, että omatoimisella menolla potkin ilmaa ja nenä pitää köliä altaan pohjassa. Menin hieman reilusti ennen ohjattua juoksuaikaa. Likinäköisenä kävelin rillit nenälläni tutustumaan tiloihin ja varustevarastoon. Ehdin puolisen tuntia räpeltää jotain uinnin tapaistakin. Kunnon uimisesta ei tule mitään rillit päässä eikä niiden kalastelu altaan pohjalta houkutellut. Saman säännön mukaan riisuin väliaikaiset muovisiltani pöksyjen taskussa olevaan pilleripurkkiin. Ohjaaja neuvoi, kuinka vyö puetaan ylle ja ojensi räpylät vahvistamaan käsien vastuspinta-alaa. Ennen liikuntaurakan alkua nautiskelin olostani puoli-istuvassa asennossa kelluen.

Tunti (oikeasti puoli tuntia) aloitettiin aloittelijan maailmasta eli kertauksella perusteista. Aluksi meno oli pelkkää räpellystä ja tuntui siltä, että pyörin ympyrää. Yksi hapan täti ilmoitti, minulle, että hidas saa olla, mutta paikallaan ei saa seistä, eikä ymmärtänyt ollenkaan kun väitin etten ole paikallani vaan kierrän pientä ympyrää. Ohjaajan neuvot alkoivat kuulostaa tutuilta toistoilta sekä taiji- että ratsastustunneilta. Rentoutin koko varalon, käänsin keskilinjan pystyyn sekä ajattelin hevosen ravia sekä maalla että vedessä. Aloin kiertää ovaalia radan suuntaisesti sen sijaan että olisin pyörinyt altaan päässä. Meno oli vakaata sen sijaan, että pompin vedessä ylös ja alas kuin ongen koho laineilla. Sitten ohjaaja kehui asentoani erinomaiseksi ja paranteli hieman nilkkojen kulkurataa. Seuraavaksi hapan naamainen täti alkoi tulla yhä useammin takaraivo edellä vastaan. Sen kummemmin tööttäilemättä tein täyskaarron ja oikaisin seuraavan vastaantulijan taakse. Ohjattu jakso oli puolen tunnin mittainen, mutta aivan riittävä. Räpeltäminen vedessä alkoi väsytää. Lunastin itselleni 5 kerran kortin, jotta pääsen varailemaan netistä itselleni juoksuaikoja. Ajattelin alussa käydä kipittämässä ohjatusti ja jatkaa sitten omatoimisesti aikataulullisesti sopivassa uimahallissa. Vesijuoksu oli hauskaa. Kiltisti kävelin metroasemalle vaikka kasin ratikka kolisteli Linnanmäen mutkassa. Jostain syystä tunnen itseni kovin uniseksi. Saas nähdä nukahdanko taas kesken ferohermon taivuttelua.

Kimallusta

Vaaleanpunaisesta työstä jäi näitä hopeisia putkia muutama tähteeksi. Ne sopivat hyvin näiden keltaisen ja liilan kukertavien särölasihelmien mausteena. Sopii monen puseron piristeenä. Putkiloita pitäisi saada lisää, sillä vihkoon on siunaantunut uusia suunnitelmia, joiden toimivuutta pitäisi testata.

Kevättä ilmassa

Loikimme kohti uutta vihertävää kevättä isoin askelin vaikka ulkona kylmä pohjoistuuli puree poskia jään ja lumen keskellä. Perjantai aamuna taivas oli sininen ja aurinko paistoi kirkkaasti. Suljin sisäpihan puoleisen oven avaimella, koska lukko on oikutellut ja ovi jää auki, jos ei ole tarkkana. Aamulla ovi jää hieman varjoon U:n muotoisella sisäpihalla. Liikuin mitä ilmeisemmin hiljaa, koska pihalla oli kisa käynnissä eikä minun olemukseni häirinnyt. Kaksi rusakkoa kirmaili hippasilla pitkin pihaa kilpaa kuin pienet kakarat. Juoksivat peräkkäin ja vastakkain leikkitelineiden ympärillä. Välillä loikkivat mäen töyrään päälle ja laskivat mäkeä selällään ja vatsallaan tai tulivat kuperkeikalla alas. Ja taas juostiin pitkin pihaa. Hauska sitä oli katsella ja niin kauan kun jaksoin nauraa hiljaa itsekseni näytelmä jatkui. Lopulta mäenlasku päättyi kerien kahdeksalla jalalla mukkelis makkelis lumiukkoa päin ja pitkäkorvat näyttivät hullunkurisilta ja nauroin ääneet. Molemmat kimmahtivat istumaan takajaloilleen päät pyörien vikkelästi ja pian paikansivat minut varjosta. Lumi pöllyten juoksivat uusille leikkimaille. Kamera ei ollut mukana ikävä kyllä tai onneksi, muuten olisin unohtanut, että töihinhän minun piti mennä.

Ystävyyden ajatelmat

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa.

Älä kulje perässäni, en ehkä johda.

Kulje rinnallani ja ole ystäväni.

-Alber Camus / Positiivarit



Matkaseurastasi kiittäen

Ystävänpäivätervehdys

Tämän serkultani saamani kortin myötä toivottelen oikein hyvää ystävänpäivää kaikille !!!

Jos sua ei ois ollut,

oisin keksinyt sut.

Ois susta samanlainen tullut,

mitään en ois muuttanut.

Postcrossing

Työtoverini haastoi minut mukaan postcrossingiin kun näki minun kirjoittavan "etana"postikorttia. No, vastaanottajalla ei ollut tietokonetta eikä ole sellaiseen edes koskenut, joten en voi olettaa hänen lukevan blogiani missään. Olen lähettänyt 5 korttia kuukaudessa ja saman verran on postiluukusta kortteja putkahdellut eri puolilta maailmaa. Viimeisen viikon aikana lähes päivittäin on posti tuonut iloisia yllätyksiä. Tässä yksi suosikeistani.

Jämät

Nämä rannekorut on tehty viimeisistä helmistä, viimeisistä kumilankojen ja vaijereiden pätkistä. Kummastakin langasta jäi sen verran yli ettei raaskinut heittää pois, mutta jotain pientä kivaa itselle niistä voisi vielä tehdä. Vaijeri (lasihelmet) oli niin lyhyt, ettei siihen saanut enää lukkoa ja kuminauha (kivihelmet) on vähän tiukka, mutta oli se tänään silti kädessä koko työpäivän. Löytyykö samanlaisia hupsuttelijoita muitakin helmentekijöiden piiristä?

Suomen kielen koukeroita

Ystäväni ilahdutti minua sanaleikeillä tänään. Jaetun ilon logiikalla siirsin sanaleikit tänne. Jos Kiina on vaikea kieli meikäläiselle, niin saattaapi Suomen kieli tehdä kepposia myös kiinalaisille. Suomen kieli on niin monimuotoinen ja -selitteinen. Ajatelkaas vaikka näitä:

• Joskus joutsenet näyttävät kurjilta.
• Kiropraktikot vetävät lonkkaa.
• Mielisairaalassa ottamani kuvat olivat pääosin onnistuneita, vaikka joukossa oli muutamia tärähtäneitäkin.
• Taksifirman perustamisen perustaksi riittää perustaksi.
• Arkkitehdille sattui vahinko; oli käytävä vessassa.
• Saunottajan lempiasiakas on vastapäinen mies.
• Mitä teit puolityhjälle pullolleni? - Vein vajaan.
• Huonon pidon vuoksi 10 panssarivaunua piti teloittaa.
• Ette tulleet kutsuntoihin?!? - Minulla oli oma syyni.
• Huomenna kylvetään sanoi likainen maanviljelijä.
• Kaljanjuontikilpailuissa otettiin pitkästä aikaa.
• Tietokonehakkereita ei voitu syyttää, kun näyttöä ei löytynyt.
• Suutari toivoi saavansa paljon kanta-asiakkaita.
• Mies ajoi auton katolleen ja joutui korjauttamaan katon sekä savupiipun.
• Naamiaisissa haarniskapukuinen mies oli koko ajan pelti kiinni.
• Kuuntelen etupäässä rokkia, sanoi linja-auton kuljettaja.
• Enpäs lentänyt retkuun, sanoi kärpänen kun pummia väisti.

Lunta (tulta) ja jäätä

Tian blogin innoittamana lisäsin lumitassut tämän päivän teemakuvaksi. Leikkasin kuvasta pois ihmisten jalanjäljet ja jätin pienen koiran ja isomman lajitoverin jäljet näkyviin. Vaikka molemmat otukset asuvat samassa rapussa, en niiden olemassa olosta tietäsi jos en niitä satunnaisesti tapaisi. Keskikaupungilla oli ilahduttavan jäätöntä. Kävely iltatunnille sujui hyvin. Vain kotinurkilla näyttää olevan luistelukelit hiekalla ja ilman. Alla oleva kuva taas viittaa päivän töihin.

Muutama ote tämän päivän aamiaisajatuksista:

Jokainen hölmö tietää, ettei tähtiä voi koskettaa, mutta se ei estä viisasta yrittämästä. -Harry Andersson

Käytössäsi oli tänään 86 400 sekuntia. Miten investoit ne tänään?

Mikäli unelmia löytyisi kaupan hyllyiltä, mitä sinä ostaisit?

Pinkki kortti

Tämä kortti oli vaaleanpunaisten kaulakorujen mukana, mutta halusi väkisin liimautua tänne nurinperin, joten jouduin tuomaan sen tänne kiertoteitä.

Pinkki on vaalean punainen

Ystävälläni ja hänen tyttärellään on kuukauden välein syntymäpäivät ja mieluisin värikin on sama. Kokosin siis kaksi erilaista kaulanauhaa, toisen kuminauhaan ja toisen puuvillanaruun. Vastaanotto näytti siltä, että äiti ja tytär käyttävät molempia koruja yhdessä ja vuorotellen. Lisää tietoa vaaleanpunaisesta löytyy Coloriasta.

Arkeologiaa eli vanhojen kaivelua

Olen kaivellut tänään urakalla kaiken maailman ammoin unohdettua ja kadotettua tietoa. Ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet asioihin ennen syntymääni. Määräyksiä, jotka on kumottu ja joita ei ole korvattu millään. Ihmisistä löytyy onneksi painettua tietoa vähän sieltä sun täältä etenkin jos ovat olleet julkisessa toimessa. Vanhentuneet asiat ovat vaikeampia pengottavia, sillä kumottuja ohjeita ei ole mistään saatavissa etenkään jos kielenä ei ole kumpikaan kotimainen. Jos asia itsessään on täyttä hepreaa omallakin kielellä, niin sen kääntäminen eurooppalaisen kielialueen hepreaksi on vielä tuskastuttavampaa. Se on kuin nuorallakävelyä kahden korkean talon välissä. Talot ovat peiliä, nuora näkymätön ja siipiinkin iski just sulkasato.

Kotiin tullessa olikin kiva lukea tekstiä, jossa väitettiin, että taloyhtiö säästää jätekuluissa, jos jokaisella asukkaalla on roskakori kylppärissä. Seuraava lappu kertoi lajittelun säännöistä ja kolmas, että taloyhtiön hallitus sotii keskenään ja puheenjohtaja on heittänyt nuijalla lokkia. Ei ole väliä siis sillä, kuka kuorsaa.

Vaaleanpunaista, huh!

Jouluisia narukoruja vaaleanpunaisin helmin.

Pää on tyhjä.

Maanantai-iltana pujottelin joustolankaan tiikernsilmäsiruja toiveen mukaan. Unohdin kuvata sen, mutta eiköhän kaikki osaa kuvitella sen ilman kuvaakin? Eilen suunnittelin ja piirtelin vihkoon erilaisia korusuunnitelmia. Sohvalla odottaa syntymäpäivälahja pujottelua. Huomenna pitää tehdä sävyyn sopiva korttikin.

Kuvahaaste

Sari Saturnuksen koruista ilmoitti kuvahaasteesta: "Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi. Selitä kuva. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama." Jotta luku neljä kertautuisi vielä kerran niin nappasin säilytyspaikan numero neljä, josta poimin neljännen kansion neljännen kuvan. Kuva on napattu keväällä 2008 Yang tyylin taiji tunnilta ja kuvassa opettajani Lü Baochun. Hauska sattuma sinänsä, että olin tänään ensimmäisen kerran taiji (yang) tunnilla polvioperaationi jälkeen. Viimeisen kolmanneksen tunnista löhösin lattialla koipeliinit taivasta kohden, mutta muuten jaksoin suhteellisen hyvin, vaikka olin jo fysioterapeutin rääkättävänä aikaisemmin päivällä. Yritän keksiä kenet haastan mukaan. Tämä hansikkaalla pläjäyttäminen on minulle aina niin vaikeata. Haastan: Titta Viherkeitaasta, Vehmaalainen isosisko, Tuomen helmiä, ja vielä 1 myöhemmin.