Joulukalenteri

Jo monena jouluna parhaan joulukalenterin on toteuttanut Auran kirjasto yhteistyössä Positiivareiden kanssa. Jaetun ilon periaatteella linkki yllä ensimmäisenä, mutta kyllä Auran kirjaston kotisivuakin kannattaa käydä ihailemassa. Positiivareiden värssypankki on yksi tärkeimpiä aarrearkkujani.

Hymy ja nauru ovat elämän ilmastointiteippiä; niillä voit korjata mitä vain! -M. Wallace

Positiivarit kehoittivat viime viikolla varaamaan täyden rullan mukaan joka päivä. Nyt onkin syytä toimia kehoituksen mukaan, sillä tontut käy kurkkimassa, mihin kaikkeen sitä on käytetty.

Possu

Menin tiistaina kauppaan ostamaan kevytsoijakastiketta (vähemmän suolaa) tehdäkseni Kiinalais-Suomalaista pyttipannua Rusinan tapaan. Eli silputaan jääkaapista löytyvät ainekset paistinpannuun valikoitujen mausteiden kera. Mausteetkin samalla idealla eli mitä kaapista löytyy. Valmistajat ovat vastanneet äänettömiin toiveisiini yksin asuvien kinkkupaketeista. Puolen kilon paketti lähti mukaani. Käytännössä se tarkoitti kurvausta ruisleipäosastolle, koska kotona ei ollut leipääkään. Soijapullo unohtui kauppaan. Metrossa nuuskuttelin tuoretta ruisleipää, puhumattakaan mielikuvasta, että kotona laittaisin leivän päälle sinappia ja kinkkusiivuja. Ensimmäisen siivun dippasin lautasen reunalta sinappikasaan. Hyvää!Äsken vetelin viimeiset siivut. Nami nami!

Uni

Unessa kuljin palellen kivisiä sokkeloisia käytäviä nalleyöpaidassa paljain jaloin. Mielikuva kuin suoraan Disneyn piirretyistä, mutta tanssivat hiiret puuttuivat. Tunnelma ja olo kuin oravalla Tove Janssonin Taikatalvessa, vähän jännittävä, mutta tietää tarinan päättyvän hyvin. Jostakin kulman takaa tupsahti pyöreähkö nainen ruusukuvioinen huivi päässään, ojensi metallikorin ja viittoi oikealle. Korissa oli saippua ja sininen pyyheliina. Oloni muuttui lämpöiseksi kun laskeuduin yön sinisen mosaiikkiportaikon kautta isoon luolamaiseen holviin, jonka kattoa ei näkynyt. Lattiat ja seinät oli vuorattu tumman sinisillä laatoilla. Holvissa olo oli kuin saunassa. Ketään ei näkynyt eikä ääntäkään kuulunut. Korissa oli numero, jonka löysin ruskean oviaukon hirrestä. Numero ei jäänyt mieleeni, mutta ovena olivat tumman siniset samettiverhot. Verhojen takaa löytyi pylvässänky, jonka perustassa oli kaksi ovea. Toinen ovista oli auki ja paljasti tyhjän roskakorin. Potkaisin oven kiinni, kipusin sängyn päälle seisomaan ja ripustin korin pylvään koukkuun. Verhot sulkeutuivat takanani kun kävelin pehmeiden kankaiden ylitse saippua kädessäni. Äkkiä katosta alkoi suihkuta lämmintä vettä. Huomasin yöpaitani roikkuvan korista. Milloin olin riisunut sen pois? Ihmettelin eikö vuodevaatteet kastu kun suihku on rakennettu sängyn päälle, mutta kangas jalkojeni alla tuntui yhä kuivalta, vaikka vesi kasteli ihoni. Nauttiessani lämpimästä suihkusta kuulin piipitystä. Hitsit, herätyskello soi ja keskeytti mielenkiintoisen unielokuvan. Olisin halunnut tietää kuinka se jatkuu.

Unen jäljiltä kokosin tämän korun. Annoin muistikuvieni ohjata: yönsinistä, ruusukuvio, yllättäviä käänteitä ja irroitettavia osia. Ei mitenkään tavanomaista tuotantoani, mutta hyvän tuulisen näköinen hymynaama puuvillanarulla.

Palokärjen villi huuto

Tässä tämän syksyn ensimmäiset pikkujoululahjat. Ne on jaettu Kiinan kielen viimeisellä tunnilla. Opettajalle, joka jaksaa takoa umpiluunuppiini samoja asioita kerran toisensa jälkeen. Oppilaille, jotka ovat jaksaneet kuunnella mongerrustani ja epätoivoisia yrityksiäni muodostaa lauseita, jotka ovatkin sitten ihan jotain muuta. He ovat osallistuneet samoille tunneille useamman kurssin ajan. Miehiä oli syksyn ajan kaksi, mutta he eivät huolineet naisellisia turhuuksia.

Näitä on tehty koko syksy erilaisiin merkkipäiviin. Jouluksi on vielä muutama teon alla, mutta rannekorun saanneille pitää keksiä jotain muuta.

Aamulla metrolle liukastellessani, jarrutin voimallisesti keskellä puistoa. Männyn rungossa naputteli ja kirahteli musta lintu, punainen päälaki täristen. Minuutin ihailu ja myöhästyin metrosta. No, oranssi mittarimato kulkee 8 minuutin välein, mutta palokärkeä en muista nähneeni pitkään aikaan. Otsikko lainattu kirjailija Sesse Koiviston romaanista.

Lumipitsiä ja -palleroita

Lumipyry

Kuva on otettu parvekkeeltani lasien sisäpuolelta. Vastaavan tilanteen olen kokenut kahdesti aikaisemminkin. Tuulen tuivertaessa tietyllä voimakkuudella ja suunnalta, lunta tupruttaa räystään alta sisäpuolelle.

Kotimatka kesti reilun tunnin enemmän kuin normaalisti. Aluksi juna oli vartin myöhässä, otti matkalla kiinni aikataulua, kunnes Pasilan jälkeen stoppaili odotellen vapaita raiteita ja laitureita. Ohjaamossa radiopuhelin rätisi kuin konekivääri ja väliaikatietoja kuulutettiin kiitettävästi. Rautatieasema oli tupaten täynnä odottavia ihmisiä. Pujottelu asematunneliin oli melko haastavaa ihmismuurin välistä. Ei käynnyt kateeksi informaatiotiskin henkilökuntaa. Joku juna ei lähtenyt puoli tuntia sitten, koska se ei ole vielä edes saapunut edelliseltä reissulta. Ja kaikki muutkin junat saman kaavan mukaan. Lähiliikenne sukkuloi melko hyvin tai ainakin Ilmalassa odotellessamme neljä junaa meni kohti Pasilaa. Jos oli asema täynnä, niin kyllä metromatokin.

Kotiasemalta hyppelin vasta- ja sivutuulen avittamana kotiin. Kotikujalla jouduin taistelemaan vastatuuleen ajoittain polven korkuisten kinosten ylitse. Onneksi oli ihan uudet käytetyt pitkävartiset saappaat jalassa. Niillä oli ilo kahlata ja jalat pitivät koko kropan lämpimänä. Kotona pakkanen lauhtui tunnin aikana kaksi astetta. Säätiedotusten mukaan tämä talvi jää lyhytaikaiseksi iloksi. Voihan nenä!

Äärimmäisyyksiä

Marraskuussa on pimeää kun lähtee aamulla töihin ja ihan yhtä pimeää on kun palaa illalla töistä. Väliin mahtuu vilkaisuja ikkunasta ulos. Näkyy kaunis auringon nousu vesisateessa, huikaisevan sininen taivas ja äärimmäisen synkkää harmautta. Kaikki saman päivän aikana, eilen, tänään, tällä viikolla. Luonto on riisuttu ja värit pelkistettyjä.

Lippu tangossa kertoo tuulen voimakkuden ja suunnan. Vastatuuleen kävely on kiemurtelevaa taistelua puuskasta toiseen ja suorakin tie muuttuu kiharaiseksi. Myrskytuulessa äänien kirjo on valtava kolinasta puhinan kautta vihellykseen. Kauppakassi muuttuu itsepäiseksi ja lennättää kävelyttäjäänsä myötätuuleen kunnes kolahtaa asfalttiin tyvenen kohdalla. Räks! Kastikepurkki hajosi.

Vaijeriin pujoteltuja 8 mm kivihelmiä simpukkatähden kera.

Väriläiskä

Tänä aamuna aurinko nousi sadepilven vierestä tällaisin värein.

Auringon ja valokuvaajan välissä satoi vettä.

Kahviko piriste???

Miksi ihmiset väittävät, että kahvi on piriste? Jostakin kumman syystä olen poikkeus säännöstä. Kahvi ei piristä aivoja eikä kroppaani vaan toimii lämmittäjänä ja unettajana. Eikä ole mitään väliä mihin aikaan vuorokaudesta juon kahvia tai kuinka paljon. Usein iltaisin juon mukillisen lämmintä kahvia ennen kuin ryhdyn katselemaan unikuvia. Näin tapahtui eilen illlalla ja tänään aamupäivällä junassa. Tosin en kärsi unettomuudestakaan, jos iltakahvi jää juomatta. Jos haluan valvoa enemmän, syön suklaata, joka laittaa aivot hyrisemään. Sen avulla on valvottu ylimääräisiä tunteja usein.

Marmeladisydän

Ihastuin Luxonian sivulla näihin punaisiin lasisydämiin. Ne olivan niin namin näköisiä, että meinasin nuolaista näyttöä. Kaulakorussa kuukiviä ja lasihelmiä. Rannekorussa lisäksi kirsikkakvartsia. Rannekorun sydämessä on pieniä ilmakuplia, jotka saavat helmen näyttämään marmeladikaramelliltä. Ensimmäisen kerran elämässäni harmittelen, ettei minulla ole ylimääräistä reikäparia korvissani. En aio niitä hankkiakkaan enää. Täytyy keksiä jotain muuta.

Kuin kala vedessä

Nahkanauhaan on pujotettu vihreää karneolia, kuukiviä, akaattia, jadea ja kristallihelmiä.

Keskellä vaalea akaattikarppi. Nahkanauhassa takana kiinalainen liukusolmu.

Bokseri ja mansikkalakritsaa

Tämä kaulakoru on letitetty kolmeen eri väriseen punertavaan vaijeriin. Se on kevyt kaulalla, mutta yksikertaisen näyttävä (hiplaajia riittää). Tein jäljelle jääneestä pätkästä lukottoman rannekorun. Vaijeri venyy sen verran, että menee peukalon päältä yli. Korussa on käytetty oranssin punertavia 4 mm lasihelmiä, kirsikkakvartsia (Luxonia) ja mustaa kiveä. Ying yang riipus on keraaminen, jonka olen saanut helmien korjauspalkaksi. Riipuksessa tietenkin papukaijalukko.

Alla Leijona ystäväni syntymäpäivälahja: karneolia, vuorikristallia ja onyksia ja akaattikolikko sekä muutama swarovski. Korunosat hopeaa. Lahjat teen yleensä jalommista metalleista. Itse olen yliherkkä vain maidolle, joten käytän yleensä hopeoituja osia ja muuta testattua korumetallia.

Mansikkalakritsa puoli on käsitelty ja bokseri osuus on jäljellä. Olo on kuin seinään törmänneellä. Käytin aamulla etukäteen hankkimani option olla kotona tämän päivän. Nenä tuntui vielä hieman jäykältä, yläleuka paksulta ja suun aukominen hieman aristi. Olen hieronut ahkerasti sormenpäillä nenän alapuolella olevaa arkaa kohtaa ja nenä ainakin tuntuu lähes normaalilta ja suukin aukeaa entiseen malliin. Yöllä vähän jomotti, joten otin kipulääkkeen ja tein kotoa yhden eilen unohtuneen työn. Olen syönyt porkkanakeittoa ja vatsa huutelee jonkun kiinteämmän perään. Pitäisikö testata, miten suuvärkki ottaa vastaan risottoa a la Rusina. Täytyy sulattaa 2 dl pikku purkki ja jatkaa isommalla, jos kakkuhakut toimivat suht koht normaalisti. Pelkään purevani eilen tikatut ikeneni vereslihalle. Mutta kun on NÄLKÄ!

Keinojuuret

Tältä näyttää uudet keinojuuret eli hammasimplantit, jotka korvaavat omat kakkoseni yläleuasta. Rodultaan ne ovat ruotsalaiset Astrat. Niitä kehuttiin pieniksi, sieviksi ja näppäriksi. Hinnasta ei puhuttu mitään. Epäilemättä hintakin on näppärä. Viikon verran näytän majavalta kun edessä on kaksi talttahammasta ja sitten symmetrisesti kummallakin puolella aukko, jonka jälkeen luuaines jatkuu normaaleina kakkuhakkuina.

Aina näitä operaatioita vähän jännää, vaikka asioihin perehtynyt ystäväni kertoi homman olevan simppelimpi kuin hampaan vetäminen suusta. Eniten inhoan lista ei muuttunut tälläkään kertaa vaan olen edelleen sitä mieltä, että puudutuspiikkien työntäminen ikeneen on karseinta, mitä olen kokenut. Sen jälkeen ei voinnut muuta kuin odottaa. Suu aukeni ihan itsestään, vaikka kuinka yritti pitää suun rentona kiinni. Ruuvien asentaminen tuntui lähinnä samalta kuin normaali poraaminen hampaaseen. Sitten langalla tilkut yhteen, sideharsotaitos hampaiden väliin purtavaksi. Viimeisenä toimenpiteenä ylähuuli rullattiin alas normaaliin asentoon. Antibioottia, kipulääkettä ja huuhtelunesteitä reseptit sekä suulliset että kirjalliset ohjeet jälkihoitoon. Puolen tunnin istunto.

Ystäväni noukki minut tihkusateesta ja heitti apteekin kautta kotiin. Onneksi hän on tottunut tulkkaamaan hammasummikkoja, joten hilpeästi hän kyseli sen seitsemän sataa sivukysymystä. Kotona olen viestittänyt lähinnä kirjallisesti, koska puhuminen on yhtä mongerrusta tosin muutama rohkea on yrittänyt saada sideharsorepliikeistäni selvää. Nauraminen sattuu ja hymykin on varsin kankea. Kohta on taas aika istua puoli tuntia pakastemansikat sidottuna nenän alle. Tyrehdyttää kuulemma kipua ja turvotusta sekä estää pahimmat mustelmat. Jahka puudutus katoaa niin nähdään onko nenäni vedetty tikkien kanssa vinoon.

Saas nähdä minkälainen päivä huomenna odottaa. Virallista sairaslomaa tästä ei saa kuin tekopäivän. Oma aikani oli iltapäivällä, joten ei mitään sairaslomaa. Juttelin esinaiseni kanssa itselleni etukäteen, että voin olla huomenna poissa, jos tuntuu siltä, että jomottaa ihan liikaa tai yölllä ei ole saanut nukutuksi. Puhelinpalvelusta sanoin itseni irti ja siirsin kroppani arkistohommiin. Asiakkaalle voi nyökätä, pudistaa päätään tai kohauttaa olkapäitään ja tarvittaessa vääntäytyä kysymysmerkin muotoon. Eiköhän se siitä.

ELMA ´08

Nämä näppärät ranteenlämmittimet nappasin mukaani messukeskuksesta. Kaipasin eilen jotain vastaavaa kun muinoin murtunut ranteeni ilmoitteli kelin muutoksesta äkäisesti. Alle voi laittaa lapaset niin ei nakkisormet tipu talven pakkasissa matkalle. Valintani oli tietysti lempivärini punainen.

Ennen vanhaan halot pinottiin mottiin. Nykyään ne niputetaan, tosin näistä pinoista ei tule kuutiota vaan lieriö. Sulavat linjat on muotia myös modernissa metsätaloudessa.

Tämä otus taisi olla alpakka. Leuat jauhoivat kahdeksikkoa, ei tule rasitusvammoja...

Tämä lehmä oli kaikista paikalla olleista eläimista suosikkini. Kaunis karvoitus, sisäsiisti, vaatimaton, rauhallinen ja vähäruokainen. Taas hurahti reilu neljä tuntia messukeskusta kierrellessä. Muutamia tuttujakin tuli vastaan. Pohdin perjantaina, että pitääkö väsätä helmeilevä pinssi rusinapurkin pahvista, mutta kotoa ei löytynyt rusinalaatikkoa, joten suunnitelma jäi seuraavaan kertaan ;)

Koiran elämänohjeet

Nyt on nuppi niin tyhjä, ettei keksi mitään sanottavaa. Siksipä kaivelin arkistostani koiran elämänohjeet, jotka sopivat hyvin meillekin. Kuvassa korvakoruriipuksiani. Vasemmalla salmiakkimansikka ja oikealla kesätaivas.

* Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.
* Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.
* Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.
* Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.
* Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.
* Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
* Syö halukkaasti ja innostuneesti.
* Ole uskollinen.
* Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
* Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.
* Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.
* Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.
* Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.
* Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.
* Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.
- Veronica Hay

Violettia, lilaa ja purppuraa

Kaamosta ja talviunitautia vastaan taistellaan uusilla sävyillä. Tumman violetti foliohelmisydän (Nana), lilan ja vihreän värisiä lasihelmiä (Idänhelmi) sekä kirsikkakvartsia (Luxonia).

Talviunitauti iskee heti kellojen siirron jälkeen ja sekoittaa valvomisen ja nukkumisen rytmin. Vai mitä sanotte viimeisestä vuorokaudesta? Järjestelin valokuvia viime yönä kahteen. Kuitenkin aamu-unisyndrooman vastaisesti pomppasin ylös yhdeksältä, koska ei nukuttanut ollenkaan. Kaiken kukkuraksi ei nukuta vieläkään. Sen kyllä tunnen nahoissani kuuden tunnin päästä.