Kuva on otettu parvekkeeltani lasien sisäpuolelta. Vastaavan tilanteen olen kokenut kahdesti aikaisemminkin. Tuulen tuivertaessa tietyllä voimakkuudella ja suunnalta, lunta tupruttaa räystään alta sisäpuolelle. Kotimatka kesti reilun tunnin enemmän kuin normaalisti. Aluksi juna oli vartin myöhässä, otti matkalla kiinni aikataulua, kunnes Pasilan jälkeen stoppaili odotellen vapaita raiteita ja laitureita. Ohjaamossa radiopuhelin rätisi kuin konekivääri ja väliaikatietoja kuulutettiin kiitettävästi. Rautatieasema oli tupaten täynnä odottavia ihmisiä. Pujottelu asematunneliin oli melko haastavaa ihmismuurin välistä. Ei käynnyt kateeksi informaatiotiskin henkilökuntaa. Joku juna ei lähtenyt puoli tuntia sitten, koska se ei ole vielä edes saapunut edelliseltä reissulta. Ja kaikki muutkin junat saman kaavan mukaan. Lähiliikenne sukkuloi melko hyvin tai ainakin Ilmalassa odotellessamme neljä junaa meni kohti Pasilaa. Jos oli asema täynnä, niin kyllä metromatokin.
Kotiasemalta hyppelin vasta- ja sivutuulen avittamana kotiin. Kotikujalla jouduin taistelemaan vastatuuleen ajoittain polven korkuisten kinosten ylitse. Onneksi oli ihan uudet käytetyt pitkävartiset saappaat jalassa. Niillä oli ilo kahlata ja jalat pitivät koko kropan lämpimänä. Kotona pakkanen lauhtui tunnin aikana kaksi astetta. Säätiedotusten mukaan tämä talvi jää lyhytaikaiseksi iloksi. Voihan nenä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti