Tässä tämän syksyn ensimmäiset pikkujoululahjat. Ne on jaettu Kiinan kielen viimeisellä tunnilla. Opettajalle, joka jaksaa takoa umpiluunuppiini samoja asioita kerran toisensa jälkeen. Oppilaille, jotka ovat jaksaneet kuunnella mongerrustani ja epätoivoisia yrityksiäni muodostaa lauseita, jotka ovatkin sitten ihan jotain muuta. He ovat osallistuneet samoille tunneille useamman kurssin ajan. Miehiä oli syksyn ajan kaksi, mutta he eivät huolineet naisellisia turhuuksia.
Näitä on tehty koko syksy erilaisiin merkkipäiviin. Jouluksi on vielä muutama teon alla, mutta rannekorun saanneille pitää keksiä jotain muuta.
Aamulla metrolle liukastellessani, jarrutin voimallisesti keskellä puistoa. Männyn rungossa naputteli ja kirahteli musta lintu, punainen päälaki täristen. Minuutin ihailu ja myöhästyin metrosta. No, oranssi mittarimato kulkee 8 minuutin välein, mutta palokärkeä en muista nähneeni pitkään aikaan. Otsikko lainattu kirjailija Sesse Koiviston romaanista.
Hieno havainto ja kyllä sitä kannatti jäädä ihailemaan, myös kauniita ovat tekemäsi korut piristävän värisiä. Onnellinen kuka tuollaisen saa.
VastaaPoistaVoi sinua Rusina, kuinka ihania koruja olet väkertänyt ja ihan lahjaksi. Ollappa sinun kurssitoveri!! :) Sattuipa hauskasti, sain nimittäin juuri omalta kiinan opettajaltani syntymäpäivälahjaksi rannekorun. Se on sellainen kiinalaisen perinteen mukaan langoista punottu. Oikein kaunis sekin.
VastaaPoistaKiitos jälleen. Suurin osa nypläyksistäni menee lahjoiksi.
VastaaPoista