Marraskuun ruska

Tiesittekös, että marraskuussakin on ruskaa???

 Tarvitaan vain

 tuulelta suojaava lämmin talo likelle.

Nämä kuvat on otettu Töölössä erään kadun varrelta, jossa talot tekevät tuulen ja sään suojaaman taskun. Ihailin värien vaihtumista usamman viikon ajan. Kuun kääntyessä talvimyrsky osui kylmän kouran ja lumen kera sinnekin ja pensaat näyttivät kovin alastomilta ilman lehtiään.

Pitsiperhosia

 

Kun vauhtiin pääsin, niin nakuttelin ja taivuttelin pari perhoslinkkiä samaan tapaan.

Ensimmäisen kiedoin tämän isohkon lasihelminugetin pään ympärille ja toisen litistin tuttuun tapaan tämän lasihelmikolikon toisen pään reijän ympärille. 

Helmeilyillat ovat siitä mukavia, että jokainen voi tehdä omia keskeneräisiä töitään tai testata uusia tekniikoita ja sommitella erilaisten helmien ympärille osasia. Kotona saattaisi moni hyvä idea päätyä roskakoriin kun varastosta ei löydy toteuttamiskelpoista materiaalia. Yleensä aina ne värit ja helmet, joita eniten sillä hetkellä kaipaa, ovat poissa muodista ja saavuttamattomissa, joten ei helmikauppakaan aina ole ratkaisu henkeviiin ideoihin, mutta monesti helpottaa kun näkee mitä ehkä mahdollisesti voisi käyttää ... sitten joskus kun ne eivät ole muodissa ; )

Hatuista pitsikoruja

Marraskuun helmeilyiltaan nappasin mukaani isoja helmihattuja, jotka ovat lojuneet korunosalaatikossa iät ajat. En ole löytänyt niille tarpeeksi kookkaita helmiä. Ajatuksena oli paukutella hieman vasaralla uutta muotoa. Parin kupin jälkeen kokeilin hattujen taittelemista kahtia tavallista paksummilla pyöröpihdeillä. Seuraavaksi kokeilin kääryleiksi muuttuneita hattuja littaoiden helmien ylle ja niin syntyi tämä pitsikoristeinen rannekorusarja. 

 Ja yksi kaulakorukin eksyi joukkoon...

Rannekorut on tehty tavallista pidemmiksi. Räpyläni on pienempää kaliiperia, joten omalla mitalla tehtyinä koruista tulee ihan liian tiukkoja ja pieniä isomman raajan omaaville. Samalla kaavalla on toivottu myös kaulakoruja, mutta ainakaan pitsisomisteisia en voi tehdä kun tulin käyttäneeksi kaikki helmihatut saman tien pois nurkista enkä tiedä, mistä myssyt ovat kyytiini hypänneet. Vot, mietintämyssyyn tämäkin kudelma...

Ilmainen taidenäyttely

Pasilan aseman yhteystunnelissa Messukeskuksen kohdalla on ilmainen taidenäyttely. Olen pariin kertaan jo ihaillut niitä ennenkin, mutta tänään oli ylimääräisiä minutteja ennen junan saapumista, joten ehdin ottaa muutaman kuvan. Kannattaa käydä katsomassa. Pasilan asemalle tekemät maalaukset ovat Viva Granlundin käsialaa. 

Kuparipiparit

Lokakuussa kävin kaulimassa ja kääntämässä kuparisavea. Kivaa touhua, mutta niin monta työvaihetta, että en taida kotona leipoa kun piparit on kannettava helmipuoltiin paistettavaksi. Kinusin uutta kurssia. Ehkä sellainenkin tulee, mutta savea voi leipoa myös vuokraamalla työpisteen ja välineet Idän Helmen tiloista. Hieman harjoitusta tarvitaan vielä ennen kuin homma sujuu luonnikkaasti illman pomppuja, mutta ilman muuta saven leipominen houkuttelee etenkin kun hopeasavi on puhtaanpaa kuin Sterling hopea (925).

ELMA: Kädentaidot

 Kahvi on kotoa loppu, joten herkkukahvi tuoksuu keittimestä nenääni, slurps ... NUUUUUUUH!

Näihin ihaniin sydämiin tuhlasin viimeiset käsityömessuille budjetoidut eurot. Kuumennettua koivua, värjätty ja lakattu. Design by Kauko Raatiniemi (WoodJewel). Enkelikään ei ollut kallis, joten yksi sellainen lähti mukaani.

 Edellisestä postauksesta jäi Saabin kuva puuttumaan, joten yksi historiallinen auto kädentaitojen puolelle. Kai sitäkin taitoa tarvitaan, että pidetään lotja ajettavassa kunnossa kun kaahataan rallipoluilla.

ELMA12 syksy

ELMA12 maaseutumessujen kuva-antia. ELMAsa ihaillaan perinteisesti eläimiä, lemmikkejä, metsätekniikkaa, maatalousalan koulutusta, yritystoimintaa ja kädentaitoja sekä sivutuotteena VM Motorsprot show ja Outletexpo, jonne en ehtinyt ollenkaan. Vaan jos siellä on ollut samaa tavaraa kuin viime keväänä niin tuskin siitä suurtakaan vahinkoa syntyi.  

 Juomatölkeistä syntyy näin upieta eläimiä, jos osaa niksit ja konstit. Vanhemmilla oli pitelemistä, ettei jälkikasvu aloittanut muinaisjäänne leikkejä. Samalla ständillä oli upeita metallilanka-siemenhelmitöitä.

 Hattukauppias jaksaa joka vuosi yllättää.

 Taika-baarin graffittiseinä ja taiteilija työnsä ääressä.

 Hyrian lypsyhetki maatalouseläinten puolella.

 Varttia ennen sulkemisaikaa, alkoi metsämiesten joulukuusen kaato.

 Sielukkaat silmät ja tuppilokorvat esiintyivät kameralle ripsiään räpsytellen. Kun kovaan ääneen mylvivä mies tuli aidalle, hänelle käännettiin peffa ja korvat kääntyivät niskaan.

 Muitakin kuvauksesta kiinnostuneita on paikalla. Kuvauksen kohteena ovat kerittävät lampaat. Ruskea lammas makasi tyynen rauhallisena paikoillaan kun painava turkki lähti, mutta valkoinen taisteli vastaan kunnes sai polven kaualleen.
.

 Toisella puolella aitausta seisoivat villavat ja toisella villattomat lampaat.

Harmi ettei kuvaan saa ääntä. Tämä karvakorva vastasi jutusteluuni hörisemällä. Oli harmissaan kun siirryin katselemaan amerikkalaisia minponeja, jotka söivät iltaruokaansa ihalijoista välittämättä.

 Neulegraffittipalttoo on kudottu talkoilla puulehmän lämmikkeeksi. Moni lapsi kävi ammun vieressä kuvattavana. Lehmän vastapäätä olivat messujen kestosuosikit eli eläväiset pikkupossut.

 Käheä ääninen kanarodun edustaja: Kukko kiekuu!  

Mehiläisvahakynttilän teko-oppia, 2 € / kpl. 
Hyvältä tuoksuivat minunkin nenääni, mutten silti osallistunut oppitunnille muuten kuin kuvaamalla.

 Loppuunmyyty!

 Metsäoppilaitoskoulun askartelupajan mallipeikko.

 

Pohjalainen isäntä toivotti vieraat tervetulleiksi messuille.