Tänään kävin viimeisen kerran fysioterapeutin rääkättävänä. Flunssan vuoksi yleiskunto ei ole samaa luokkaa kuin kuukausi sitten. Hengästytti eikä sarjoja jaksanut tehdä pitkään. Yskätestin sentään läpäisin, mutta nokka alkoi vuotaa heti. Jokunen uusi liike tuli kotiläksyksi, mutta myös vanhoja soveltaen uusin maustein sain jatko-oheiksi. Kaikkea saa tehdä ja kokeilla kunhan muistaa pyöriä päkiällä ja pitää jalkaterä suorana. Näin hurja kuin kuvassa ei oma terapeuttinini ollut, mutta jokainen liike otettiin sen mukaan sattuuko vai ei. Olin ihan voipunut tunnin kuluttua. Ehkä ei ollut hyvä idea mennä taiji tunnille tänään kokeilemaan, onko yangiin tullut säpinää (toisilla on helmijumi, mutta minulla on yang jumitus). Kehno yleiskuntoni ei ollut kaikkein paras mahdollinen tila harjoitella etanan vauhdilla etenevää sarjaa ja vielä kaikkein pisimmässä muodossa. En ole kahteen vuoteen tehnyt potkusarjaa pidemmälle kuin pari kertaa. Sarja oli täynnä mustia aukkoja. Seiso yhdellä jalalla pää nurin kääntyneenä kuin pöllöllä, jotta näki, mitä pitää tehdä seuraavaksi. Ei ollut hauska todeta, että on unohtanut ihan kaiken. Tähän tautiin ei auta kuin aika. Kai se harjoittelukin jossain vaiheessa alkaa taas itää kuin rairuoho pääsiäisenä. Päivän piristykseksi kauniita kukkia viime kesältä.
Sitkeyttä ja pitkää pinnaa tarvitaan kuntoutuksessa, onneksi kevät ja kesä on edessä piristää kummasti mieltä.
VastaaPoistaOma kätenikin on pikkuhiljaa kuntoutunut, liikeradat eivät vielä auki, vie aikansa.
Vaikka talvi on ollut kiva lumineen ja pakkasineen, odottelen kovasti sitä aikaa, että pääsen kävelemään enemmän.
VastaaPoistaPolven kuntoutuksen myötä olen tutustunut vesijuoksuun, jota yritän käydä tekemässä kerran viikossa ja kuntosalin kilkuttimiin, joita yritän käyttää vartin (kahvitauko)työpäivinä mahdollisuuksien mukaan.
Joten eiköhän polvikin raahaudu mukana kun tuupataan se hommiin. Kun saisi vielä aivokin uskomaan, että raaja on kunnossa.