Kivoja kirjoja

Päätin jo alussa, etten tee tästä mitään kirjallisuusblogia, vaikka se olisikin niin kovin helppoa. Mainitsen vain ne kirjat, jotka saavat minut hyrisemään. Nämä kirjat ovat siinä onnistuneet. Kirja, joka yhdistää kaksi minulle niin tärkeätä aihealuetta: hevoset ja taijin. Ratsastus on säilynyt tärkeänä, vaikka se kuuluukin menneisyyden iloihin. Tämä kirja yhdistää menneen ja nykyisyyden. Centered Riding by Sally Swift. Kirjan lukeminen selittää, miksi taiji tunneilla opettajaa kuunnellessa olo on kuin ratsastustunnilla. Vain hevosten tuoksu puuttuu.



Finn Zetterholmin nuorten kirja ”Lydian salaisuus. Matka maalausten taakse” on virkistävän erilainen seikkailu, jossa piirtämistä rakastavan Lydian elämä mullistuu, kun hän saa selville, kuinka taulujen kautta voi matkustaa taiteen historiaan.

Ken Holmin kirjasta, Kiinalainen wokki, kiinalaisen keittiö parhaat, löysin ohjeen ”kananmunariisille”, johon ihastuin viime kevään Kiinan reissulla. Nyt kun vielä onnistuisin kokkaamaan sitä itsekin. Yleensä ohjeet alkaa, otetaan puhdas astia eli pitänee tiskata muutama puhdas astia ;)

Kaulanauhoja

Tämän kaulakorun väriohjeet olivat kovin ruonolliset: "Mene auringonlaskun aikaan veden ääreen poutapilvien seilatessa taivaalla. Siellä katsellessa pilvien värjääntymistä auringon laskiessa, voi nähdä minun lempparivärini." Tähän koruun joutuivat kaikki 4 mm pyörylät: ruusukvartsi, värjätty kristalli, aventuriini, karneoli, kultahippuhelmet (nimi edelleen hukassa) ja hohtovärjätyt metallihelmet. Helminauhasta tuli iloinen ja onnistunut yllätys.

Hiio hoi ja rommia pullo! Mustaa ja verenpunaista toivottiin. Kätköistä löytyi uuden ajan piraatille vielä pääkalloriipuskin, jonka lisäsin pitkän kaulakorun jatkoksi.

Talvinen tammikuu Helsingissä

Mitä siitä tulee, kun aurinko paistaa ja lunta sataa? Kevät, kasvihuoneilmiö vai molemmat? Osa Töölönlahdesta on jäässä, mutta sorsien uima-allas on auki. Jäisiä ja liukkaita on myös osa teistä etenkin ne, joita kävellen taivalletaan. Pensaat odottavat uutta lämpöaaltoa saadakseen oksistonsa vihreän kesäasun. Rastilan sillan alla vesi on vapaana, mutta muutaman sadan metrin päässä, auringonlaskun suuntaan, ranta on ohuen jääkuoren peittämä.



En jaksa enää tapella tämän ohjelman kanssa, että saisin kuvat aikajärjestykseen. Meillä on erimielisyyksiä tämän tästä, mihin järjestykseen kuvat ja teksti laitetaan. Jokainen vaihe kun tuntuu näyttävän oman totuutensa: kirjoitusvaihe, esikatselu ja lopullinen teksti (kuten tämänkin ulkoasu taas todistaa).

Kurja viikko

1) Unitauti ja kevätväsy samassa paketissa yhtä aikaa :Z
Suurin osa viikosta on mennyt nukkuessa. Helppo pitää uuden vuoden lupaus kun silmät lupsahtaa kiinni heti kotiovesta sisään astuessa.

2) Väliaikainen hammas tipahti heti hammaslääkärin tarkastuskäynnin jälkeen =( ja tietty vei palat molemmista tukihampaista mennessään. Todellinen murheenkryyni!

3) Kipeät nivelet ovat olleet hyperkipeitä eilen ja tänään :) Harjoitukset meni istumiseksi. Näyttää varmaan tosi hassulta kun seison tasajaloin paikallani ja ylävartalo heiluu (Oma vikani kun en muistanut doupata eli kipulääkitä itseäni ennen treenejä). Ilmeisesti säänvaihtelulla on osuutensa asiaan.

4) Kuulin, että minusta pitää muokata vasenkätinen. Mitenhän sekin onnistuu kun testien mukaan olen äärioikeakätinen. Käviskö kynän heiluttelu miekan sijaan???



Yllä millin paksuinen hopealanka, jonka venyttelin lasipullon kokoisesta kiekurasta vähitellen kaulavanteeksi. Siihen tein sinisävyisen riipuksen hopeafoliohelmestä (Sinelli).

Joulun alla tein urakalla helmienkeleitä. Osan luovutin eteenpäin korvakoruina, riipuksina ja erilaisilla hakasilla sekä ihan sellaisenaan nauhalla ja ilman.

Talvihorros

Onkohan tse tse kärpänen puraissut minua, kun aina nukuttaa? Karhut heräävät talviuniltaan kun on harmaata ja leutoa. Minä taas vaivun syvempään talvihorrokseen kun on harmaata, synkkää ja leutoa. Pikku pakkanen ja luminen maa piristäisivät kummasti. Nukuttaa aamulla ja nukuttaa illalla. Toiset väittävät, että kahvin juonti piristää, minä hotkaisen mukillisen ennen nukkumaan menoa ja nukuttaa aina vain paremmin. Suklaa onkin parempi stimulantti kuin kahvi, mutta sen syönti kasvattaa vatsamakkaraa , joten sitäkään ei voi nauttia siinä määrin kuin piristykseen tarvittaisiin.

Esitellään joululahjoja kun uusia koruja on suunniteltu vain ajatusasteella. Ideat uinuvat aivoaineksen rutussa ja mutkassa odottamassa toteutusta. Toivottavasti parhaat pysyvät muistilokerossa tallessa. Nauhaan pujotettu kivi on parhaimmillaan ihan omana itsenään.

Yksinkertainen punainen lasisydänhelmi puuvillanauhassa ihmiselle, jolle sydänkivet ovat ilo ja harrastus. Ikävä kyllä sydämen muotoisia kiviä en omistanut, joten piti soveltaa.

Härkänaiselle narukoru ruusukvartsista. Kenties äiti ja tytär kilpailevat jälleen, kumpi korua saa käyttää???

Kaksosen kaulalle narukoru tiikerisilmistä.

Upea osittain hiottu ametistin muhkura kauniissa lilassa nahkanauhassa. Kohteena ametisteista tykkäävä vesimies. Melkein yhtä iso kokonaan hiottu tiikerinsilmä kaksoselle nahkanauhassa. Kaksi kokonaan sileäksi hiottua ametistia kahdelle muulle vesimiehelle.

Härkänaiselle iso ruusukvartsikukka oranssilla karneolilla.

Uuden vuoden lupaus

Tein uuden vuoden lupauksen, joka on vaikuttanut myös interaktiiviseen elämääni. Vanha lupaukseni, lupaan etten lupaa mitään, piti vaihtaa. Lupasin, että menen nukkumaan vuorokauden vaihtuessa. Käytännössä se on tarkoittanut, että viimeistään puoli yhden aikaan. Bloggailua harrastan näköjään aina viime tipassa tai liian myöhään.

Tulin verranneeksi viime viikolla ympyrään eräitä elämäni tärkeimpiä asioita, ratsastusta ja taijia. Mutta ehkä elämä on kuitenkin ympyrän muotoinen spiraali, vähän niinkuin kierreportaat. Huomaa päätyvänsä samaan kohtaan, mutta paikka on kuitenkin erilainen. Aika ja olosuhteet muuttuvat. Sitä katselee portaita alaspäin ja muistelee menneitä tai tähtää tulevaisuuteen ja tiiraa ylöspäin. Vähän niinkuin tuo fraktaali kuva yllä. Kun siihen tuijottaa mietteissään tarpeeksi kauan, sekin alkaa liikkua ja pyöriä. Tämä pipana on pyörinyt mielessäni kauan, mutta vasta nyt yhtenä päivänä se putkahti ulos tällaisena sanallisena ajatelmana.

Taiji lyhyesti ja ytimekkäästi lyhyen videon kera.

Soutuvenheellä Kiinaan

Kun työpäivän jälkeen rentouduin kirjakaupassa katselemassa, mitä uutta luettavaa on ilmestynyt, törmäsin ystävääni. Ehkä hän ei muuten saanut yhteyttä muissa maailmoissa olevaan hahmooni, kuin vihjaamalla pienellä tönäisyllä läsnäolonsa. Ei ihme, sillä kirjakaupoissa ja kirjastoissa ruumiini ja sieluni liihottelevat eri rytmissä. Kuitenkin monet yllättyvät löytäessään minut vaeltamassa kirjojen keskeltä, vaikka kirjat ovat elämäni johtotähtiä. Hänen rynnätessään bussiinsa jäin edelleen vaeltamaan kirjojen keskelle. Kohtalokasta, sillä löysin juuri painosta tulleen matkaoppaan Kiinasta. Näe ja koe Kiina löytyy minunkin kirjahyllystäni. Meinasin huristella kotipysäkkini ohitse selaillessani uutukaista opusta. En tiedä, mistä aloittaisin lukemisen. Sieltäkö, missä olen jo käynnyt vai sieltäkö, minne olen taas ensi kesänä menossa. Jaa, taitaa olla aika ilmoittautua Kiinan kielen jatkokurssille tutustumaan kiinalaisen risuaidan saloihin. Iltasella miettii, miten kielisolmu puretaan ja aivojen ylikuumeneminen estetään. Ainakin naurulihakset ylikehittyvät. Jospa sama mainio porukka osallistuisi kuin syksylläkin.