Välipaloja

 Unohdin tänään ostoskassin kotiin ja kassissa iltapäivän hedelmät sekä vesipullon. Tietysti juuri tänään matka kävi kierrätyskeskuksen kautta. Ostin eurolla itselleni ämpärin, johon sain pakattua lasipurkit ja uunivuoan sekä muutaman pokkarin.

 

18.56

Huomasin illalla, ettei vielä ollutkaan pilkkopimeää, vaikkei lumi ollutkaan enää valaisemassa maismaa.

 

Harmaa päivä

 Harmaata, vettä sataa ja lumi alkaa olla muisto vain. Suurin osa kävelyteistä on hiekalla tai asvaltilla, mutta kotikorttelin murheenkryynit ovat joka talvi samat. Joko kotiovet tai korttelipihan hiekkatie. Virallinen katuosoite on tähän aikaan vuodesta aina varjossa, joten se sulaa kaikkein hitaimmin. Oikopolut korttelipihan poikki eivät kuulu talvikunnossapitoon, joten lumi ehtii jäätyä muhkuraiseksi jääkentäksi, joka on kaikkein vaikein ylitettävä piikkikengilläkin. 

Aamu aurinkoinen

 En ehtinyt ottaa kuvaa värikkäästä auringonnoususta, sillä nastakengistä huolimatta muhkurainen jääkenttä oli haastava ylitettävä. Viikonloppuna sulanut vesi oli valunut alarinteeseen eikä kuluneet nastat purreet muhkuraiseen maahan. Jäinen osuus oli sen verran pitkä, että pelkäsin myöhästyväni junasta. Jäi kuitenkin vielä viisi minuuttia ja juuri sopivasti aikaa ostaa junalippu. Asemalle tullessa muhkuraiset pilvet olivat jo peittäneet taivaan ja auringonpaisteesta jäljellä vain aavistus. 

Piikkikengät jalkaan

Nopea lämpeneminen sulatti epävirallisen lumensyvyysmittarin sekä yläpuolelta, että tasotunneleina.

Lumi suli ikäväksi jääkentäksi. Edellisen päivän monimuotoisen sään vuoksi hyppäsin aamulla piikkikenkiin. Hyvä niin, teiden liukkaus vaihteli lumesta jäähän ja osittain asvalttiin.

Eilen satanut lumi oli tänään kasattu vuoreksi korttelipihan puiston alkuun ja kerrostalon päätyyn. Korkeutta oli enemmän kuin minulla mittaa.
 

Vettä joka olomuodossa

Aamulla paistoi aurinko, mutta aamupäivällä alkanut lumisade muuttui rännän kautta vesisateeseen.

Ikkunaan iltapäiväksi jämähtäneet jäämuodostelmat sulivat pois auringonlaskun jälkeiseen vesisateeseen.

 

Kirjat: Taidemaailman dekkarit

 Hitaasti alkuun etenevä, mutta silti mielenkiintoinen boheemin taidedokumenttielokuvia tekevän toimittajan taiteeseen liittyvä etsivätyö on lopulta niin jännä, että lukija ajoi pari kertaa oman pysäkkinsä ohitse sekä aamulla että illalla (kävin Mellunmäessä kääntymässä). 

Aurinkomaalia lumisella tiellä

 Aurinkoinen aamu ja luminen tie. Niin kylmää, ettei kaukolämpöputki riitä pitämään tietä sulana. Tosin luminen tie ei ole liukas, kuten muina talvina muhkurainen jääkenttä. 

Jääkukkia

 Aurinko paistaa yöllä jäätyneen lasin läpi. 

Vaihtopysäkki

Kun hyppää ajatuksissaan väärään metroon ja löytää itsensä Kontulasta, matkustetaan takaisin kaupungin suuntaan ja vaihdetaan suuntaa Siilitiellä, jossa kävelymatka laiturilta toiselle on optimaalinen ja säältä suojattu. 

Onnittelukortti

Omatekoinen pinkki onnittelukortti matkalla jonnekin. 

 

Lumiset puut

 Lumisateen jälkeen maailma on pumpulinen.

Piri pintaan

Hupsista, ei meinannut kupin reunat riittää. Kahvi oli vähän laihaa kun puhelimessa puhuessa ei tullut katsottua, minkä verran vettä pannuun tuli laitettua ja minkä verran jäi kahvikannuun. Piti nakata loput kukkasille, mutta unohdin tarkistaa kahvinkeiton prosessin lopetettuani puhelun. 
 

Aurinkoinen talvipäivä

 Saunasta ulos astellessani, aurinko paistoi ja hehkutti punatiilitalon seinää muuten niin valkoisessa maisemassa. 

17.37

Pakkasesta ja kylmästä tuulesta huolimatta sain napatuksi iltahämärän kuvan puoli kuuden aikoihin ihastellessani, ettei vielä ole sysipimeää ja valoisan aika venyy yhä pidemmäksi iltaan, mikäli pilvet eivät peitä aurinkoa. 

Pöperölumi

 Aamun työmatka lumipöperössä kahlaten. Ihan sama, mitä kautta olisi kävellyt, alkumatka kahlaten. Ajotiellä ei viitsi kulkea. Kovasti helpotti kun pääsi umpikujilta pääväylille. 

Lumimittari 2

Töissä parveke kalusteineen toimii sääasemana etenkin talvisin lumen määrässä. Ylin kuva 15.1.

                        26.1. Osin jo auringon pehmentämät ja sulattamat lumipyramidit.

                                       Ja parin päivän lumituiskun jälkeen 12.2.

Lumipyörrepöperö

 Uudet pihavalot ovat niin kirkkaat, että tuulessa pyörivät lumisade näkyy hyvin valoa vasten. Kun lunta sataa koko päivän, ei aurauskalusto ehdi joka paikkaan ja lumidyyneissä kahlaaminen oli ajoittain haastavaa. Onneksi ajoväyliä aurataan enemmän. 

Huurrekuorrutus

 Huurrekuorrutus iltahämyssä.

Mujin taidenäyttely

Kampinkeskuksessa Mujin liikkeessä on vaihtuva taidenäyttely. Tällä kertaa Pilve Toivosen Saunarauhan herkullisen osuvia maalauksia. 

 

Auringonnousu

 Tovi tämän kuvan jälkeen ihmettelin, miksi sovellus ei myy lippua Helsingin junaan. Sama rapsakka 1,5h odottelu kuin viikko sitten. Nyt vaan ei ilmoitettu teknisestä viasta. Ehkä on syytä siirtyä talviajaksi sunnuntai-iltojen juniin. 

Kirkas valo

 

Kylmän talvipäivän kirkas valo. joka kauniisti kuultaa lumisten oksien lävitse.

Jääkukkia

Bussipysäkin katoksen lasit ovat verhoutuneet jääkukkasiin. 

Luonnon taideteoksia. 

Sormet melkein jäätyivät näitä kuvatessa. 

 

Aurinkoinen pakkaspäivä

Ihana valoilmiö kun laskeva aurinko heijastui Konepajan alueen seiniin ja ikkunoihin. 
 

Ateneum: Gallen-Kallela, Klimt & Wien

Secessionistien aikakauteen kuuluu ns. tuotteistamisen ensiaskeleet: mainosjulisteet, grafiikka, vaatemuoti, huonekalut, käyttöesineet, 

Pariisin vuoden 1900 maailmanäyttely osuu ajankohdaltaan samaan aikakauteen.

 

Gustav Klimt sai vaikutteita myös Akseli Gallen-Kallelan teoksista.

 

Ateneum: outoja yksityiskohtia AGK&K

Mihin käsitöiden tekijä kiinnittää huomiota tauluissa: pitsiin ja koruihin. 

Olenko ainoa, joka näkee sateisen päivän laaksossa kasvot? 

Vihreä naama ja siniset hiukset ... Simpsonit?

Luurankoja vähän siellä sun täällä...

Onko tässä matossa linnunpoikaset, kilpikonnan selkäkilpi, käärmeitä vai yingyang-kuvio?