Piikkikengät jalkaan

Nopea lämpeneminen sulatti epävirallisen lumensyvyysmittarin sekä yläpuolelta, että tasotunneleina.

Lumi suli ikäväksi jääkentäksi. Edellisen päivän monimuotoisen sään vuoksi hyppäsin aamulla piikkikenkiin. Hyvä niin, teiden liukkaus vaihteli lumesta jäähän ja osittain asvalttiin.

Eilen satanut lumi oli tänään kasattu vuoreksi korttelipihan puiston alkuun ja kerrostalon päätyyn. Korkeutta oli enemmän kuin minulla mittaa.
 

Jääkukkia

 Aurinko paistaa yöllä jäätyneen lasin läpi. 

Jääkukkia

Bussipysäkin katoksen lasit ovat verhoutuneet jääkukkasiin. 

Luonnon taideteoksia. 

Sormet melkein jäätyivät näitä kuvatessa. 

 

Lumikukkia ikkunassa

 

Arktinen pohjoistuuli muutti vesipisarat jääkukiksi bussipysäkin ikkunassa. Lumesta vedeksi ja takaisin jääksi joka toinen päivä. 

Kylmä yö, lämmin päivä

Aamulla viedessäni äidin auton huoltoon ilma oli kylmä, mutta aurinko lämmitti pian eikä kuurasta ollut kohta tietoakaan. Iltapäivällä pureva tuuli palasi kahisuttamaan lehtiä ja ilma tuntui paljon kylmemmältä.

 

Jäinen tihku

 

... ja alijäähtynyt sade rakentaa jääpuikkoja mm rhodojen lehtiin.

Pilveilee

Tiistaina auringonlasku oli kaunis, mutta pilvilautta jämähti Helsingin ylle seuraaviksi päiviksi ja kevät alkoi hidastella. Strategisissa paikoissa lumi suli päivällä ja vesi jäätyi yöllä. Nastakengissä kävelen kunnes jää väistyy myös sieltä, missä sitä vielä muodostuu. 

 

Jääpuikkoja

 

Auringonpaistetta tänäänkin ja sen lämmittävä vaikutus näkyy ympäristön lumikasoissa ja jääpuikkojen ilmestymisessä mitä oudoimpiin paikkoihin kuten tässä bussipysäkin kaiteeseen. Päivä oli aurinkoisen lämmin, mutta auringon tippuessa horisonttiin, pakkanen kiristi otettaan. Nenää kipristeli ilman jäähtyminen. Hyppäsin sitten ensimmäiseen metroradan varteen matkaavaan onnikkaan. 

Fuskuleipä

 

Välipalana mukana ollut leipäni oli täynnä tyhjää.

Fuskuleipä maksaa saman verran reikäisenä tai ilman reikää. 

Raamit eivät pidä nälkää kurissa. 

Onneksi mukana oli tuhti banaani.

 Tänään oli vuorossa auringonpaistetta. Lumikenttä on sulanut lupaavasti.

Jääpuikkoja auringossa

 Helmikuun aurinko lämmittää jo ja talvi sulaa tippa kerrallaan ...

Jääpuikkoja

 Katulamput syttyivät puistoväylällä kotimatkalla.  Jääpuikotkin hehkuvat samaan sävyyn lamppujen kanssa. 

Sumua ja jäätä

Sumuinen Tikkurilan asema ja R-juna viikonloppuun. 

 Minulta kysyttiin, miksi kuljen nastakengissä kun ei ole yhtään jäätä missään. Totta ehkä Helsingin keskustassa, mutta kotikortteli, työpaikan piha-alue ja Hyvinkään kävelytiet ovat jäässä. Asemalaiturilla edessäni kävellyt stadilainen liukasteli viiden sentin korkokengissään kuin Disneyn Bambi jäällä. Aika hurjan näköistä. Itse mennä rouskuttelin nastoissani. 

Jääkenttä

 Taas vesisateen muovaama jääkenttä kuljettavan. Virkareittiä pitkin ihan samanlainen tai aurattuna vielä pahempi. Muhkuroita oli tänään enemmän ja piti vähän miettiä, miten Hokkikengät asettelee, ettei lipsu, mutta muuten oli vakaa oli. Onneksi liukas mäki oli paljaalla asfaltilla. 

Lumipitsiä

Sumuiset illat koristelivat puut lumi- ja jääpitsiin. 

Aamulla vielä ehti niitä ihailla. Ikävä kyllä jäinen tuuli riepotteli ne pois. 

 

Heijastuksia

Ydinkeskustassa märkä maa toimii kuin peili valojen heijastuessa siihen.

 Kotipihan korttelissa olin ikionnellinen nastoista kenkieni alla. Samassa talossa asuva naapurini vaappui edelläni ja ihmetteli reipasta menoani. 

Lumi ja jää

Jään muovaama ikkunataide Tikkurilan asemalla.

 Lumi hyydytti myös junatekniikkaa ja kuljetukset olivat myöhässä. Matka Hyvinkäälle kesti melkein kolme tuntia. Ensin piti kahlata lähimmälle asemalle, jossa odoteltiin lähijuna Tikkurilaan ja jossa jouduin jo pohtimaan edellyttääkö VR, että käyn ostamassa uuden lipun, mikäli lippu menee vanhaksi odotellessani junaa, jonka piti tulla ajat sitten. 

Kevät etenee

Vielä on pellolla lunta, mutta pääosin maa on näkyvissä.

Tienvarressa aurattu lumipenkat ovat talvisia ja metsän varjossa lumi ja jää sulavat hitaammin.

 Lämpimissä kohdissa lehtiä kehittyy. 

Lisää lunta

Päivä alkoi räntäsateessa ja jatkui lumena.

Samalla viileni ja puista roikkui jää pisaroita.

 

Vaahteran oksa

Pari viikkoa sitten kävelin metrolta kotiin auringonlaskun jälkeen. Pihavalossa kuperkeikka töyssy kiilteli jäisenä. Otin varman päälle ja siirryin lumihankeen kävelemään. Ohitin puunrungon ja kumarruin oksien alitse. Viimeiset askeleet piti liukastella hokkikengillä jäätä pitkin ja otin kiinni viimeisestä puunoksasta. Vertikaalinen tukikeppi ratkesi (meni poikki) viimeisen jäisen alamäkiaskeleen kohdalla. Kävelin oksa kädessäni kotiovelle. Kotona olin nakata sen roskiin, mutta silmäni kiinnittyivät silmuihin, joten laitoin oksan pulloon ja nostin ikkunalaudalle. Eilen huomasin minikokoisten vaahteran lehtien auenneet ja lisää on tulossa. 💚

 

Lumi sulaa

Lumukasojen sulaessa löytyy yllätyksiä, joskus jopa autoja.

Nostin jääkappaleen aidan kaiteelle kuvatakseni jään ja valon heijastuksia. Sitä jotain en vielä ole löytänyt, mutta joka päivä olen sulattanut jäätä palan kerrallaan. Möhkylä alkaa sulaa puukaiteella heti eikä aamulla näy missään.