Ensimmäisen kerran 15 vuoteen olin henkilöstöjuhlassa ilman järjestelmäkameraa. Olo oli alaston mutta kuvattavaakin oli paljon vähemmän. Matkapuhelimella nappasin nämä otokset.
Pöytäsrurueessani oli sauhuttelijoita ja jäin ajoittain yksin istumaan. Aluksi pidin pöytävarauksen ja tilasin toiveiden mukaiset juomat. Toimitusjohtaja kehoitti pitämään hauskaa ja tottelin. Kaivoin luppoajoiksi pokkarin ja aloin lukea. Ehdin silti jutella monen ihmisen kanssa ympäri salia. Tänä vuonna en itse liikkunut yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin kamerani kanssa.
30-vuotinen työhistoriani palkittiin aikaisemmin syksyllä. Sen lisäksi on ollut tapana, että merkkipäivä muistetaan joulujuhlissa. Palkaksi saa ruusun ja halauksen esimieheltä.
Join illan aikana ateriajuomaksi tarkoitetun valkoviinilasillisen, joka työkaverini mukaan lemusi teinipojan kainalohielle. Minä pohdin, oliko juoma valutettu beduiinien sandaaleista. Jatkoin vedellä.
Ruoka oli karibiapainotteinen ja vaikka pahimmat allergeenit (pyydetty ilmoittautumisen yhteydessä) oli minimoitu jouduimme syömään valikoivasti. Esimerkiksi oma keräilyni (chilitön, sokeriton, vähäsuolainen, alkoholiton ja maidoton) oli tässä. Vihersalaatti, toisen salaatin grillatut (?) kanat ja bataattiporkkana lisäke. Alkupaloissa oli juustoa, chiliä ja maitoa. Pääruoka oli upotettu pippurimaitoon. Jälkiruoat oli uitettu likööreissä. Onneksi tiimikaverini varoitti pippureista niin ei tullut pyydettyä omaa possua ilman maitoa. Hän ei voinut syödä juuri muuta kuin papuhöystöä ja pippuripossua, koska ruoissa oli käytetty porkkanaa, herneenversoja ja mangoa.
Tanssia johdatteli coverbändi, jota kuuntelin korvatulpilla varustettuna. Tanssilattia oli nìn ahdas, ettei sinne mahtunut kaikki halukkaat.
Naisten hiekkalaatikolla oli kivat koppiovet.
P.S. Ennen ruusuja esiintyi stand-up-koomikko. Tiedän ennestään, että huumorintajuni on kummallinen. Hyvin harvoin osuu esiintyjä, jonka jutut saavat nauramaan. Aina voi meditoida silloin kun ei kehtaa kaivella kirjaa esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti