300. Halloween

Pyhäinpäivän aatto eli Halloween anglosaksisissa maissa. 

Nimi on lyhenne englannin sanoista ”All Hallows' Eve” eli kaikkien pyhien aatto. Se pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä, maanviljelyskauden lopussa vietettyyn vanhan uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaan samhainiin.

299. HAM makupaloja

Tunnarin lasikulmassa nuorten taideprojekti teemalla kenelle kuuluu kaupunkitila?

Valokuvia Helsingistä ja Pietarista.

Ovi oli lukossa, joten kuikuilin vain lasin lävitse.

Pitää joskus käydä kun kuutio on auki.

Joskus tilassa on hyviäkin projekteja ja työpajoja, mutta joskus aallot lyövät yli tajunnan. Valokuvia pitäisi päästä katsomaan kohtisuoraan eikä sivuttain. 

298. Ensilumi, joka satoi liian myöhään

Lunta alkoi leijailla yhdeksän jälkeen aamupäivällä lumikuuroryppäinä pitkin päivää auringon paistaessa joka toisella tauolla. Parhaiten lumen kertymisen näki parkkipaikalle pysäköityjen autojen katoilta. Välillä pyrytti oikein kunnolla hiutaleiden sinkoillessa sinne tänne ja toisen kerran hiutaleet leijailivat tasaisen rauhallisesti maata kohti, joka vaihtoi väriä aamupäivän aikana. Lumesta heijastuva auringonvalo häikäisi silmiä ja valaisi illan pimeydessä kulkua. Kotipolku oli jäässä ja astelin alamäen ruhotupsujen päältä. Onneksi kaivelin talvikengät jalkaan aamusella, sillä kotiin päin mennessä olisi ollut liukasta, kertoi seuraavana päivänä tennareilla töissä ollut työkamu. 

Virallisti Helsingissä ei ole satanut ensilunta kun mittausaikaan aamulla kahdeksalta lunta ei ollut maassa. Hassu juttu, mutta maailma on kummallinen. Linkki Iltalehden artikkeliin. 

297. Auringon valo

Aurinko kutsui ulkoilemaan enkä pahastunut lainkaan kun minulta kysyttiin "ei sulla sattuisi olemaan ylimääräisiä lippuja kirjamessuille?"

Ei ollut ylimääräisiä, mutta annoin omani innokkaammalle menijälle. Kukkaroni kiittää. Tiukka tuuli vei terän auringonpaisteelta, mutta valo piristää sisälläni oleilevaa karhua, joka ei ihan vielä vaipunut talvihorrokseen. 

296. Elokuva: Risto Reipas

Risto Reipas on elokuva aikuiseksi kasvamisesta ja sisäisen lapsen uudelleen löytämisestä lapsuuden aikaisten ystävien opastuksella. Pääosassa Ewan McGregor, tuo skottilainen kaveri, joka näytteli nuorta Obi-wan Kenobia. Koko perheen elokuva, joka sekä viihdyttää että pohtii maailman menoa etenkin kun mukana on karhu, jolla on hyvin pienet aivot.

Puhuvat ihmisiä järkyttävät pehmolelut ja niiden seikkailut Lontoon sydämessä ovat villiä ja vauhdikasta menoa kuten tiikerin elämä on yleensäkin. Junamatka uneliaan ja uteliaan karhun kanssa voi olla omintakeinen.

Mietin itsekseni, että juoni oli tuttu jostakin kunnes muistin Robin Williamsin esittämän Peter Panin elokuvassa Hook - Kapteeni Koukku. Tarinahan on lähes identtinen työnarkomaanista, joka työkiireiden viedessä unohtaa perheensä ja hymyilemisen taidon.

Taidan kaivella Nalle Puhin seikkailut esiin nauttiakseni kekseliäästä pikkupojasta ja hänen ystävistään Puolen hehtaarin metsässä.

Kuvat lainattu Finnkinon ja elokuvan wikipedia sivustoilta.

295. Lehtimattoa

Alkuviikosta vaahterassa oli vielä lehtiä, mutta navakka tuuli on tehnyt työnsä hyvin ja nyt ne päällystävät tiet, polut ja penkereet keltaisella matolla. Koivut vielä ovat pitäneet pintansa. Osa lehdistä vihertää vielä vähän, mutta suurin osa on väritykseltään keltaisia. 

294. Auringon säteet

Tällä viikolla on lähes joka päivä ainakin kerran ollut hetkellinen auringon valosäteiden kurkistus vinhaa vauhtia liikkuvien pilvien lomitse. Yleensä aamuisin, mutta jonkun kerran keskellä päivää ja tänään illallakin.

Se on hyvä sellaiselle ihmiselle, jonka geenit on suoraan luolakansan ajoilta. Kun tulee pimeä, talviunen kaltainen horros alkaa vaikuttaa ja unen tarve kasvaa.

Eilen tulin kotiin kylmältä iltakävelyltä, jossa tuuli kävi ytimeen asti. Söin iltapalan ja kömmin kirjan ja kahvikupin kanssa huovan alle. Heräsin yöllä siihen, että kirja putosi lattialle, kahvi oli jo kylmää ja käänsin kylkenäni. Aamulla heräsin 8.27 - olin unohtanut laittaa aamuhälytyksen päälle. Tuli vähän kiire ja jouduin keventämään aamuhommiani, mutten myöhästynyt kovinkaan paljon. Jos juoksee alun ja lopun, saa kiristettyä ajan varttiin. On se vaan hyvä kun työmatka on lyhyt.

293. Betoniseinät

Kahvikorttelin seinissä näyttää kasvavan kasveja. Liekö innoittajana ollut paikalla ennen ollut Pauligin kahvipaahtimo, joka muutti lähelle Vuosaaren satamaa kun kaupunki kasvoi sen ympärille.

Harmaa, arktisen kylmä ja tuulinen keskiviikko. Taivaalta satoi neulasia, ei vettä eikä lunta vaan jotain siltä väliltä. 

292. Yksisarvinen

Pala maalattua kaunimpaa kaupunkiympäristöä.

291. Pinkki ilta

Aurinko laskee länteen tavanomaisin värein, 

mutta itätaivas muuttui vaaleanpunaiseksi.

290. Silmuja

On niin lämmintä ollut, että puut ja pensaat ovat alkaneet tehdä uusia silmuja. Alppiruusuissa on jo pitkään ollut uudet nuput.

289. Lokakuun ruusut

Kesä oli niin kuiva ja kuuma, ettei ruusut siitä tykänneet vaan alkoivat vasta helteen jälkeen kukkia. Pieni lämpökausi sai ne vielä innostumaan, joten kukkien lisäksi kukkavarsissa on leegio uusia nuppuja. Kunhan ei sitten sää menisi niin toiseen ääripäähän, että palautuvat. Nämä kaunokaiset kasvavat naapuritalon kukkapuutarhassa, joka ilahduttaa meitä ohikulkijoita päivittäin. 

288. Ihana valo

Aurinko paistaa

287. Porrasmatto

Tuulenpuuskien työtä 

Hernekeittopäivä

Kurahousut päällä, mutta sade alkoi vasta kotiin tulon jälkeen. 

Tekipäs hyvää nostaa koivet kohti kattoa.

286. Syysloma

Rastilan leirintäalue ei ollut täynnä, mutta ilahduttava määrä matkailijoita oli menossa ja tulossa sekä alueen portilla että metrossa. 

Villiviinissä on ollut tänä syksynä paljon marjoja.

Sumuinen syyspäivä. Mereltä käyvä tuuli laittoi värikkäät lehdet satamaan.

285. Kansallissirkus

Kävin sirkuksessa ensimmäisen kerran 30 vuoteen. Nautin tämän vuoden ohjelmistosta, sillä esiintyjien joukossa oli ilahduttavan suuri määrä suomalaisia taitureita ja osaajia. Eläinnumeroita oli kaksi. Taikuri lintuineen ja perinteinen ratsastajaprinsessa. Hatunnosto hevoselle, jonka ravi oli äärettömän tasainen, koottu ja rauhallinen. 

Kuuluttaja itse 'laulavan' papukaijansa kanssa. Kunhan asioista päästiin yhteisymmärrykseen saimme kuulla "ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa". Minulla ja muilla lapsilla oli hauskaa.

 

Suomalainen metsuri taiteilee.

Väliaikanumerona palloilua yleisön kanssa.

Uskomattoman taitava klovni Michelle Museer, jonka kotisivulta voi katsoa pienen videokavalkadin esityksistä tai Sirkusteltta -blogista kuvia Sirkus Finlandian tämän vuoden taukonumeroista. Aivan uskomatonta, miten pienin keinoin voidaan lavanrakennustöistä tehdä ohjelmanumero. 

Suomalaiset taituroivat.

Illan kohokohtana Etelä-Amerikkalaiset nuorataiturit lattian ja katon välissä.

Sirkus Finlandian kotisivuilla näytökset, ohjelma ja liput. 

Sirkus päättää kautensa Helsinkiin ja lippuja voi ostaa 28.10. näytökseen asti.

284. Keltainen lokakuu

Vielä on valoa ja väriä vaikka tuuli puhaltaa lehdet maahan matoksi.

283. Lämmin syyspäivä

Aurinkoinen ja kesäisen lämmin syyspäivä houkutteli ulos kameran kera.

282. Peter Bence, pianisti

Kävin kuuntelemassa unkarilaisen pianistin Peter Bencen konserttia Savoy-teatterisa perjantaina 12.10.  Konsertti alkoi Timberlaken kappaleella, jossa oli bachimaisia piirteitä.

Konsertti koostui sekä hänen omista että ystävien sävellyksistä ja tutuista pop/rock musiikin helmistä, jotka hän oli sovittanut oman tyylisiksi versioiksi.

Hänellä on hauska tapa käyttää koko pianon äänimaailmaa hyväkseen. Piano ei ole vain iso huonekalu, jossa on koskettimet. Tästä esimerkkinä Toton Africa.

Hän kertoi omien kappaleidensa taustoja ja miten ne rakentuvat tai miten maailman musiikki muotoutuu omalle tyylilleen. Yleisön voi osallistuttaa konserttiin soittamalla usein tietyn pienen melodian, jonka jälkeen yleisö taputtaa kahdesti. Melodia toistuu usein.

Konsertti oli omintakeinen ja hyvä. Jutustelu meni osittain ohitse kun en kuullut hiljaa mikrofoniin puhuttua, mutta pianon ääni kuului loistavasti. Kuuntelinkin yleensä silmät kiinni. Yleisö voisi kyllä opetella kuuntelemaan loppuun asti eikä taputtaa lopun päälle tai jokaiseen taidepaussiin. 

Savoyn konsertti saa jatkoa, sillä maaliskuussa hän tulee uudelleen vähän isompaan saliin Kulttuuritalolle. 

Peter Bencen kotisivu

Musiikkivideot

281. Merisumu

Kun kävelin konsertin jälkeen kotiin, 

oli sumu kietonut Espan puiston pehmeään valkoiseen vaippaan.

Myös kotiaseman maamerkit olivat osittain kadonneet valkoiseen utuun.

280. Ruskasumu

Aamulla yhdeksän jälkeen, keskipäivällä ja ennen kotiin lähtöä.

Tänään ei kuvattu ruskaa.

279. Lapinlahti

Kaunis ja lämmin lokakuun iltapäivä.

Hyvin alkanut luonnon ihailu lopahti kesken kun kameran akku hyytyi. Unohdin ladata sen eilen illalla kun tuli muuta ajateltavaa.

Lapinlahden puisto oli kaunis kultaisessa asussaan ja taijissa tuli lämmin. Mieli teki riisua takki, mutta auringon laskiessa kylmä luikerteli pehmeän liikkeen kintereille.

Kävellessäni metroasemalle aurinko laski kokonaan ja pimeyden peitto hujahti kaupungin ylle.

278. Parantolanpuisto

Ei satanut enää, muttei paistanutkaan.

Värit olisivat olleet herkempiä ja loistavampia.

Toivottavasti loppuviikolla on vielä lehtiä puissa kun aurinkoa luvattiin.

277. Rastila

Olen viikon verran kävellyt leirintäalueen ohitse ja pari kertaa kävellyt aitojen sisäpuolellekin kuvatakseni upeat syksyn värit. Yhtenäkään päivänä en ole onnistunut oikeaan aikaan paikalle. 

Perjantai-iltana oli varsinainen aurinkonäytelmä. Välillä paistoi hyvinkin kirkkaasti, mutta en juuri silloin sattunut olemaan väriläiskien lähistöllä. Lopulta lähdin kotiin. En jaksanut kytätä puolesta tunnista tuntiin, että josko pilviverhot sattuisivat avautumaan valolle juuri kun hyppien lämpimikseni vaahterarivistön kohdalla. 

276. Eiranranta

Kylmän tuulen vuoksi hyppäsin ratikkaan ja ajattelin mennä Kaivopuiston vaahteroita katsomaan. Muuten hyvä, mutta kulkuneuvojen numerot on sekoitettu ja huomasin olevani saman rannan toisessa päässä. 

Löysin punaisia villiviinejä marjoineen. 

En muista ennen nähneeni, mutta muistiin saattaa olla valikoiva.

Puiden lehdet oli melko pölyisiä ja toisaalta lehtien paras punaisuus oli jo ohitse.

Joko aurinko ei enää valaistut tai sitten paras ruska ei ole vielä tullut.

Melko vinkeä tilanne kun osa vaahteroista on yhä vihreänä ja osa pudottaa ruskeita lehtiä. Viime viikonloppuna kun katsoin parvekkeelta alas pihavaahteraan, se hohti oranssin ja keltaisen sävyissä. Kun ajattelin kuvata sen alhaalla pihamaalla, sävy oli likaisen ruskea 😜