torstai 25. lokakuuta 2018

294. Auringon säteet


Tällä viikolla on lähes joka päivä ainakin kerran ollut hetkellinen auringon valosäteiden kurkistus vinhaa vauhtia liikkuvien pilvien lomitse. Yleensä aamuisin, mutta jonkun kerran keskellä päivää ja tänään illallakin.

Se on hyvä sellaiselle ihmiselle, jonka geenit on suoraan luolakansan ajoilta. Kun tulee pimeä, talviunen kaltainen horros alkaa vaikuttaa ja unen tarve kasvaa.

Eilen tulin kotiin kylmältä iltakävelyltä, jossa tuuli kävi ytimeen asti. Söin iltapalan ja kömmin kirjan ja kahvikupin kanssa huovan alle. Heräsin yöllä siihen, että kirja putosi lattialle, kahvi oli jo kylmää ja käänsin kylkenäni. Aamulla heräsin 8.27 - olin unohtanut laittaa aamuhälytyksen päälle. Tuli vähän kiire ja jouduin keventämään aamuhommiani, mutten myöhästynyt kovinkaan paljon. Jos juoksee alun ja lopun, saa kiristettyä ajan varttiin. On se vaan hyvä kun työmatka on lyhyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti