31.

30.

29.

28.

27.

26.

25.

24.

Uni maittaa,

pimeyden taittaa,

rakkauden valoa,

rauhan taloa.

Joulu on taas, 

vaikka vettä maas,

mitäs siitä,

eiköhän hiljaisuus riitä!

Ollaan toisillemme hyviä,

joulun tunteita syviä!

Atik Ismail

23.

22.

21.

20.

19.

18.

17.

16.

15.

14.

A musiikkia

Osallistuin vapaaehtoisesti eli tykkäsin naamakirjan puolella musiikkipäivityksestä, joka korvasi selfiet, politiikan, vihapuheen ja pahan mielen. Sain A-kirjaimen, jolla alkavan suosikkibändisi, säveltäjäsi tai biisin postaat sitten omalle seinällesi. 

Pari kuukautta pyörittelin ja kuuntelin kaikki vapaa-ajat A-aihetta alkaen esittäjistä ja sitten kappaleisiin, mutta aina vain päädyin soittelemaan samaa kipaletta yhä uudestaan. Isoisäni kuulemma inhosi hänen lauluääntään, mutta minä ihastelin erikoista ääntä jo lapsena. Vanhemmiten aloin ymmärtää jo sanojakin. 

Toinen suosikkini samalta esittäjältä on Gone fishin` ja ehdoton suosikkini on Louis Armstrong: What A Wonderful world

What a wonderful world - LOUIS ARMSTRONG.

Heijastava kielikylpy

Eilen illalla tehdyt esimerkkiheijastimet ja nappikoru. Samalla sain Ruotsin kielen kylvyn. Helmeilyyn tutustujat puhuivat sujuvasti keskenään toista kotimaista. Neuvoin Suomeksi, vaikka kysymys tuli Ruotsiksi. Kuunneltiin joululauluja ja laulettiin mukana eri kielillä, vaikka välillä hyräilin vain mukana kun en muistanut sanoja. 

Tullessa aurinko laski kauniin peltomaiseman taakse ja alavilla paikoilla usvan riekaleet kietoivat laakson vaippaansa. Kotiin lähtiessä sisämaassa satoi räntää, joka muuttui meren läheisyydessä vedeksi. 

13.

12.

Turkoosi tripla

Taisi jäädä Herculeen mysteerit vähän hämäräksi, kun sain turkoosien helmien kaulanauhaan uuden idean. Hyvää sekaisten ajatusten aivojumppaa tämä helmien pujottelu lankaan. Nyt unimaahan, niin jaksaa huomenna taas opastaa muitakin korujen ja somisteiden tekemisen saloihin.

Kirjallisuushaaste 3

3. päivä - kirja joka jäi kesken

"Kaikkee säkin luet" on tavallinen kommentti aika usein, mutta ihan kaikkea minäkään en lue. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpompi on antaa itselle lupa keskeyttää kirja, joka ei vedä. Sitä sattuu kuitenkin aika harvoin ja ainoa, minkä tähän kohtaan muistan, on Hannu Rajaniemen Kvanttivaras.
Luin sitä sivun tai kaksi kerrallaan puolisen vuotta joka ilta, minkä jälkeen palkitsin itseni jollakin toisella, jota ei olis raaskinut laittaa sivuun.

1. päivänä kirja, jota luet nyt.

2. päivänä kirja, jota rakastit lapsena.
3. päivänä kirja, joka jäi kesken.
4. päivänä kirja, joka teki suuren vaikutuksen.
5. päivänä kirja, johon palaat aina uudelleen.

Kohdat 4 ja 5 ovat yhä mietintämyssyssä kun on niin vaikea päättää, mikä on se jokin ylitse muiden.

Kvanttivaras

Häikäisevä, monitahoinen tieteisoopperaJean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsens…

GUMMERUS.FI

11.

10.

Kirjallisuushaaste 2

2. päivänä kirja, jota rakastin lapsena.

Niitäkin on monta. Ensimmäinen itse lukemani kirja on, Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkoira, jonka sain joululahjaksi. Koulussa luettiin pätkät Muumipeikon seikkailuista. Lukutunteja seuraavilla kirjastoreissuilla lainasin aina koko kirjan. Mieluisimmat tarinat olivat Taikurinhattu ja Taikatalvi. Kirjan kuvat tutkin ihan yhtä tarkkaan kuin sanatkin.

Kaikkein rakkain ja luetuin on kuitenkin Peukaloisen retket villihanhien seurassa. Sen luin toissa syksynä uudelleen, sillä niin monesta eteläisen Ruotsin paikkakunnalta löytyi hanhella ratsastavan pojan patsaita tien reunoilta, että piristin muistiani naapurimaan maantietoa ja kansantarustoa sisältävällä kirjalla jälleen kerran. Mainion kirjan kirjastosta luettavaksi toi isäni, luettuaan sen itse ensin.

Meillä luettiin paljon, mutta ihan pienenä tykkäsin laulaa tai kuunnella kun äiti lauloi, vaikkei osannutkaan kaikkia laulukirja viisuja. Kun esilaulaja kyllästyi, lauloi hän "Oi muistatko vielä sen virren", joka aiheutti minussa saman reaktion kuin täysikuu susissa. 

1. päivänä kirja, jota luet nyt.

2. päivänä kirja, jota rakastit lapsena.
3. päivänä kirja, joka jäi kesken.
4. päivänä kirja, joka teki suuren vaikutuksen.
5. päivänä kirja, johon palaat aina uudelleen.

9.

Enkeli korut ja -heijastimet

Viimeinen helmeilyilta ennen joulua vietettiin enkelien merkeissä. Tein mallienkelin hieman pienemmällä ympyräpohjalla sillä unohdin tulostaa kaavan enkä muista, minne olen harppini tallentanut. Enkeli heijastin oli hieman konstikkaampi tehdä, joten otin helmienkelitarvikkeet myös mukaani. Se oli helppo tehdä samalla mallilla kuin heijastinenkelikin, mutta mekon liimauksen kanssa ei tarvinnut menettää hermojaan. 

Enkelien lisäksi edellisen kerran heijastimet olivat suosittuja. Lupa annettiin myös kaulakorun tekemiseen. Sen tekijä on erinomainen mixed media korujen tekijä - kaikki värit ja materiaalit upeasti yhdistetty. Minä ja muut symmetrinen voimme vain ihailla vierestä.

Kirjallisuushaaste 1

Kirjahaaste. 

Päivä 1. Sain kirjahaasteen ja koska työkseni kuuntelen sanaa monikanavaisuus joka mutkassa, päätin kirjata haasteen tännekin.

Ensimmäisenä kirja, jota luen juuri nyt. Repussani matkalukemisena on tällä hetkellä Reijo Mäen pokkari Vares - Enkelit kanssasi. Jos Ehtoolehdossa (Ehtoolehdon pakolaiset - haastajan lukema kirja, jonka luin viimeksi) pyöritään helsinkiläisessä arkkitehtuurissa) ja ratikoissa, tutustutaan tässä kirjassa etsivän hommien bonuksena turkulaisiin kapakoihin ja niiden tarjontaan. Kirja alkaakin kaameassa kankkusessa ja yhtiötoverin murhalla sekä epäluuloisten poliisien vierailulla.

Yöpöydälläni on Parantavien ruokien opas, josta voi etsiä edellisen kirjan innoittamana apua vaikkapa krapulan hoitoon. Uutta romaania en ole iltalukemisen alle ottanut kun yritän saada luettua lainaamani tiiliskiven loppuun. Stephen King pureutuu aikamatkustamiseen ja John F. Kennedyn murhaan. Voiko menneisyydessä asua ja estää murhan vai pistääkö kohtalotar kapuloita rattaisiin? Onko aiottu muutos hyvästä vai muutatko samalla jotakin muuta, jolloin hyvä aikomus aiheuttaakin ratkaisevasti jotakin pahaa?

Ja tietysti joka päivälle on haastettava uusi kirjallisuuden ystävä.

Kerro tai kuvaa elämäsi kirjoja ja haasta joka päivä muutama kaveri mukaan.
1. päivänä kirja, jota luet nyt.
2. päivänä kirja, jota rakastit lapsena.
3. päivänä kirja, joka jäi kesken.
4. päivänä kirja, joka teki suuren vaikutuksen.
5. päivänä kirja, johon palaat aina uudelleen.

8.

7.

6.

5.

4.

3.

2.

1

Tunnelmoi tovi Positiivarit joulukalentrissa.

Kuvatulvan aattona

Kännyllä napsittu vähän siellä sun täällä pääkaupunkimme alueella. Joistakin ehkä näkee missä olen seikkaillut, toisista ehkä ei ja kaupoissa saattaa olla myynissä yllättävän tuttua tavaraa. 

Pari viikkoa sitten ei ollut kuin muutama kuva ja nyt onkin sitten vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia. Kaikkea en silti jaa, ainoastaan ne, jotka miellyttävät eniten silmääni.

Iloista joulun odotusta kaikille. Paha sanoa, että ottakaa iisisti ja huilatkaa kun itsellä on kaikki levällään. Postin lakkoilu saattaa aiheuttaa sen, että tänä vuonna ei kortteja lähde kuin ihan muutamalle harvalle vastaanottajalle. 

Heijastinkorennot

Eilen teimme korttelikerholaisten kanssa heijastimia. Näistä korennoista taisi tulla hitti. Aloitimme helpoimmasta. Pujottelime lankaan vanhan ajan muoviheijastimen (saa niitä vieläkin kaupoista), teimme solmun ja lisäsimme helmiä, joiden väliin teimme solmun. Kun lanka loppui tai pituus oli muuten sopiva, solmimme lopuksi lukon, jolloin heijastimen voi ripustaa mihin tahansa roikkumaan (kuva).

Seuraavaksi teimme heijastintupsuja mokka- ja heijastinnauhasta. Lopulta siirryimme korentoihin. En ehtinyt kumpaakaan tehdä etukäteen malliksi, joten muiden puuhaillessa edellisiä, kokosin uuden malliksi. Toiselle tuuppasin siivet ja pään vasta kotona. Kummatyttö ilmoitti nähdessään mallikuvan,  että sopii lähettää tänne tuommoinen.

Ohjeet löytyvät -Helmikauppa.com verkkosivuilta. Ensi kerralla kokeilemme enkeleitä.

Pinkahtavat vaijerikorut

Lupasin muinoin opastaa korttelin naisille helmitöiden saloja. Helpoista pujotustekniikoista valitsin kuminauhan kaveriksi muistivaijerin, josta tein pari esimerkkikorua pinkahtavista helmistä. Väri ei ole kaikkein silmää särkevin,  mutta näille löytyy jouluksi vastaanottaja.

P.S. Ehkä en sittenkään jatka puhelimella päivittämistä. Oikolukuohjelma korjaa omiaan vielä tarkistuksen jälkeenkin. Hmmm, täytyy miettiä.

Katinkultaa

Kesän alekorista löytyi parilla eurolla kristallirannekoru, jossa keskushelmenä shamballahelmi. Lupasin tehdä sen seuraksi kullan kellertävän kaulakorun jos löydän sopivat helmet. Hiotuista helmistä valo vilkkuu kauniisti ja aurinko saa ne loistamaan kuin katinkulta. 

Kattonäkymiä

 

Syksyn kusseilla olen päässyt nauttimaan ylimpien kerrosten kokoustilojen maisemista. Keskeltä talomerta löytyy huikeita ullakko- ja kattorakennelmia, joista ei tiedä kadulla tallessa mitään. Vähän väljemmillä alueilla pääsee katselemaan kaupunkia eri kulmasta. Molemmilla kerroilla harmitti kun ei ollut kunnon kameraa mukana, mutta kaikkea ei voi aina tunkea järkkäriä pienempään reppuun.

Valokarnevaali

 

Perinteinen iltakävely Linnanmäellä koululaisten syyslomaviikolla. Tänä vuonna sattui hyvä keli. Ei satanut vettä eikä muutenkaan ollut kylmä. Kuvaaminen onnistui ilman hanskoja. Mielikuvituksen taisi olla lakossa, sillä en millään keksinyt uutta kuvattavaa tai näkökulmaa. Jotenkin tuntui siltä, ettei huvikukkulalla ollut mitään uutta. Aikaisempina vuosina paikalla on pyörinyt erilaisia teemaesiintyjiä, mutta nyt silmiini ei osunut yhtään. Ehkä ensi syksynä on parempi tuuri.

Leijafestivaali

Tänään niin helteinen Helsinki on kummallinen kaupunki. Koko kesän on tuullut niin, että olemme pyörineet hyrrinä pitkin katuja. Tänään olisi tarvittu hieman rivakampaa ilmavirtaa, jotta leijat olisivat lennelleet paremmin. Mutta tuuli oli tyyntynyt ja henkäisi vain silloin tällöin lempeän lämpimästi. Kiinalaiset saivat omat leijansa pitkien narujen kanssa korkealle, mutta aloittelijoilla oli turhan vaikeaa. 

Ihailin leijamestareiden näytöksessä petolintujen muotoisten leijojen kaarroksia lennätysalueella sekä syöksyjä kohti maassa olevaa kuvitteellista saalista nokka avoinna ja kynnet harallaan. Ylös korkealle siniselle taivaalle lensivät hämähäkit, mittarimadot ja korennot. 

Nuoret kiinalaiset opastivat Kaivopuistoon rientäneille lennättäjille niksejä perinteisen itse tuunatun ruutuleijan tai Finlaysonin kojusta ostetun sudenkorennon käsittelyyn. Molempiin telttoihin jonotettiin sitkeästi ja sinnikkäästi.

Lisätietoja ja leijanteko-ohjeet: Helsingin juhlaviikot: Leijafestivaali. 

Kaupungissa oli tänään lämmintä. Jouduin ostamaan lisää vettä kotimatkalla, mutta eväitä oli onneksi tarpeeksi. Istuin rantamuurilla, söin eväitä ja ihailin taivaalle kerääntyviä korentoja ja muita olentoja. Hääpari kuvautti itsensä leijojen ja meren kanssa sekä seilasi vanhalla purjepaatilla Harakan saaren edustalta Uuninsuun kautta merelle. Ohi kulkevat turistit kävellen, moottoripyörillä ja turistibusseilla pysähtyivät hetkeksi kuvaamaan Kaivopuiston kuhinaa. Moni perhe oli tullut paikalle eväskorin kanssa. 

Muksut juoksivat ympäri ruohokenttää ja leijat viipottivat perässä. Pysyivät paremmin ilmassa kun liikkuivat. Kahdella ulkomaalaisella turistipojalla oli pieni valkoinen tuunattu leija pitkällä hännällä. Se kiikkui pienenä täplänä korkealla kilpaa kiinalaisen oopperamaskeilla koristellun narun leijan kanssa. Naru oli monen värin kirjavaa ja sitä oli helppo seurata taivaalta ankkuriin, vaikka kohde siellä ylhäällä oli pieni.

  

Kaivopuistossa oli mahdollisuus ajella kärryillä tai ratsastaa ponilla. Hevoset siirtyivät lähemmäksi Kaivohuoneen ravintolaa kun lapset juoksivat leijojensa kanssa liian läheltä hevosia. Poni vähän vilkuili ympärilleen, mutta suomipolle ei korvaansa loksauttanut vaan jatkoi heinien ja nurmikon imuroimista vatsaansa. 

Ajattelin levähtää hieman ja mennä ratikalla Kamppiin Narinkkatorin Käsityökorttelia katsomaan ja jutustelemaan lamppuhelmimestari Piaeliinan kanssa. Eipä raitiovaunut kulkeneetkaan normaalisti. Vartin odotettuani lähdin kävelemään pitkin Venäjän Federaation Suurlähetystön massiivista aitaa pitkin länttä kohti. Vasta Bulevardin kohdalla meni ensimmäinen raitiovaunu ohitseni. Kotona uutisia katsoessani sain tietää, että Hakaniemessä oli osoitettu mieltä ja siksi ratikat olivat hieman aikatauluista sekaisin. En enää halunnut ajella kiskokiemuroita vaan talsin suoraan ja lyhintä tietä Kamppiin syömään eväitäni. Sitten jaksoikin taas katsella käsitöitä. 

Naisten kielen konsertti

Musiikkitalossa oli tänään upea musiikkiesitys, josta vastasivat säveltäjä kapelimestari Tan Dun ja Helsingin kaupungin orkesteri. Musiikki pohjautui kansanperinteeseen ja naisten salaiseen kieleen ja tunteita kuvaaviin lauluihin. Tan Dun on säveltänyt upean harppukonserton laulujen ympärille. 

Suomalaisen kansanperinteen laulurunoudesta löytyy samoja piirteitä. Ortodoksisessa perinteessä itkuvirret kuvaavat samoja tunteita surusta uopumiseen ja kaipauksesta haikeuteen niin kuin Nushu-kielen tunteiden tulikitseminenkin. 

Musiikin toteutus on mielikuvituksellista ja kekseliästä vai mitä sanotte kivistä lyömäsoittimina tai vesipaljuiista, josta kädet liruttavat vettä mikrofonien avulla tai läiskyttävät veden pintaa. Todellinen mixed media tarjoilu: orkesteri, videoita, joilla naiset laulavat orkesterin soidessa.. Musiikin lisäksi oli antoisaa seurata säveltäjä kapelimestarin orkesterin ohjausta. Se oli varsin ilmeikästä ja vauhdikasta.

Lisätietoja Helsingin juhlaviikkojen ohjemistosta: The Secret songs of women (kuva juhlaviikkojen sivulta).

Pidän kiinalaisesta uudesta musiikista. Tämä on uusi suosikkini ja odotan malttamattomana, että musiikki taltioidaan leyvylle. Toin Kiinan matkaltani Lin Hai & Firends 2 / Pipa Images, josta kuulin yhden sävelmän Pekingin kirja- ja musiikkitavaratalossa: A Duet. Levyn kaikki kappaleet ovat erinomainen sekoitus uutta ja vanhaa kiinalaista musiikkia. Linkin kautta voi valita muutakin musiikkia kuunneltavaksi. 

Musiikkitalon konsertissa näkyi paljon Suomen musiikkieleämän kermaa sekä varmaan kattava osa pääkaupunkiseudun kiinalaisväestöstä. Onneksi sain seuraa ja kyydin kotiin (kiitos), sillä muuten en olisi varmaan pysynyt nahoissani konsertin jälkeen. Aivot kävivät ylikierroksilla. 

Musiikkitalo on ollut valmiina jo iät ja ajat, mutta tämä oli ensimmäinen vierailuni siellä sekä sen eriskummallisen muotoiseen ja hämmentävään permantojärjestelmään. Konsertin jälkeen yleiseö hajaantui moneen suuntaan eikä käytävillä ollut ruuhkaa. Millainen lie tilanne talviaikaan kun ihmiset jonottavat naulakoille noutaaan takkejaan. 

Taiteiden ilta

 Taiteiden yöstä tuli kohdallani ilta koska olin kotona kun aurinko laski ja yö alkoi.   

Tutustuin musiikkitaloon samalla kun kävin hakemassa liput konserttiin: the secret of songs of women. Modernia kiinalaista musiikkia perinteisiin sekoitettuna. Kiertelin talossa tutkimassa paikkoja. Onneksi kirjasto oli mennyt kiinni, muuten en olisi enää muualle ehtinytkään ;)   Tovin kiertelin Fuugassa katselemassa levyhyllyjen antimia ja kuuntelemassa mielenkiintoisia musiikki-ilmiöitä.

Musiikkitalolta taapersin Sibeliuspuistoon Karoliinan ja Johannan Pop up valokuvanäyttelyyn. Molempien kuvia voi ihailla heidän verkkosivuillaan: Karoliina ja Johanna. Siinä jutustellessa ja katsellessa sain useamman sortin pinspiraatioita. Huomasin myös, että kaikkien valokuvaajien ajatukset kiertävät suurin piirtein samaa rataa. Rusinan kummalliset taidekuvat lakkaavat olemasta outoja kun sattumalta kaikki kolme kuvasimme samoja asioita vähän eri kuvakulmasta. Taiteilijoiden esitellessä tuotoksiaan turisteille, muistelin miekkasarjaa ilman miekkaa. 

Kotimatkalla kukkakaupan ikkunoissa oli taidenäyttely eri ikäisten ihmisten tulkintoina. Ihailin piirroksia ja joukossa oli tosi upeita taitureitakin. Koska tikku-ukko luokkaa oleva piirrustustaitoani vastaava tuotos oli jo ikkunassa, en osallistunut toisella samanlaisella tekeleellä näyttelyyn. Otin muutaman kuvan esille laitetuista kukkasista. 

Kävelin huputetun Temppeliaukion kirkon kautta metroasemalle. Lännen puolella ihalin ikkunoista vastapäätä sijaitsevien talojen heijastuksia. Rakennuksen omat muodot toivat kuvaan lisämausteita. 

Otan kulkiessani paljon "pinspiraatiokuvia", joissa usein pääosissa ovat vallitsevat värit, joita sitten hyödynnän helmitöissäni. Joskus saattaa joku muotokin viehättää, joka aiheuttaa kutinaa luovuuden aivomutkassa. 

Menneen ajan käsityötaitoja - taidetta kai sekin. Tämäkin voisi olla pinspiraatiokuva. Noita samoja kiemuroita olen harjoitellut kuparilangalla korunosien kurssilla. 

Oranssia kiiltomatoa odotellessani, lueskelin sanataidetta - runoja raiteilla.