torstai 2. joulukuuta 2010

Kuuleminen vai äänettömyys?

 Nämä korvakorut riippuvat jonkun korvassa jossakin päin Euroopan Unionia.



Korvatulehduksen vuoksi en kuule herätyskellon kiljuntaa, kännykän ääntä, musiikkia tai puhelimessa huutavaa toista osapuolta ja se on turhauttavaa etenkin silloin kun pitäisi voida kuulla jotain. Se hämmentää vielä enemmän, että pään sisäpuolelta kuuloluut poimivat varsin vaihtelevan variaation erilaisia ääniä. Kuuluu huminaa (tuuletin), hurinaa (pölynimuri), vihellystä (koirapilli), kilahduksia (triangelinsoittaja), naksahduksia ja sitten niitä kuulontestaajien paap, peep, pööp ääniä. Ainahan oikea korvani humisee eri taajuuksilla, mutta aika oudolta tuntii kun vasen korvakin on liittynyt orkesteriin. Jos se tekee kipeää kun tärykalvo pingottuu tulehdustaajuudelle, sattuu yleensä sekin poksahdus kun pöpö antaa periksi ja kalvo lötkähtää omalle asemalleen. Toistaiseksi niin ei ole käynnyt. Ääniä on vähitellen tullut takaisin, mutta osa puuttuu vielä. Kuulen kun koputtelen kynällä tuolia tai veden äänen kun tiskaan, mutta en kuullut pesukoneen ääntä kun pesin pyykkiä enkä puhelimen ääntä kun ystäväni soitti. Näin sen vilkkuvan, mutta en vastannut kun tiesin ettei puhumisesta tule mitään. En voi olla pohtimatta, mitä yön aikana tapahtuu kun iltaisin kuulen muitakin ääniä kuin pörinää pääni sisältä, mutta aamulla vain sisäpuoliset äänet ovat tallella. Jos epätieteellisiin tutkimuksiin on luottaminen, pitää minun aloittaa nukkuminen pystyasennossa otsa seinää vasten nojaten. Ei tästäkään päivästä kokonaan kuumeetonta tullut ... hieman mentiin viimeisen mittauksen mukaan virallisen rajan ylitse. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti