Puuhapäivä

 

Taloyhtiön kokouksessa uusi perhe oli kysynyt kesätapahtuman järjestämisestä. Joku oli epäillyt ettei kannata kun ei sinne kukaan tule. Minä löysin kutsun matolta tänne tullessani ja koska äidin kautta oli ohjelmaa tiedossa viikollakin, päätin olla vähän pidempään ja osallistua ennakko-odotuksista tietämättömänä, koska unohdin yhtiökokouksen. Meitä oli 16 ja osallistujien keski-ikä oli aika korkea. 

Koordinaatio oli hukassa, koska ei ole vuosiin tehnyt mitään vastaavaa. Pallon heitossa sankoon osuin kerran ja sain pisteen. Tikkatauluun osuin kerran ja sain koulumaailmasta tutun numeron 4, kaksi muuta osui puuhun ja kaksi molemmin puolin nurmikolle. Frisbeegolf lensi ensin oikealta ohitse, sitten vasemmalta ohitse ja kolmannella suoraan kohti, mutta frisbee päättikin kiertää puun. Mölkyssä osuin ensi heitolla pölkkyyn 11, seuraava lensi yli kaiken ja kolmannella onnistuin kaatamaan kaksi pulikkaa. Golfissa onnistuin lyömään neljästä pallosta kolme koloon. Kaikkea muuta olen joskus kokeillut, mutta golfia en koskaan. Ensi vuonna tuskin onnistuu. Pisteitä yhteensä 21. Hyvinkään repussani on nyt uusi heijastin, kiitos golfin. 

Välillä syötiin rillimakkaraa, juotiin virvokkeita ja juteltiin. Koko tilaisuuden ajan mietin, mistä onkaan tuttu meitä ohjaava ja sääntöjä kertova mies. Entisen työelämäni takki auttoi avaamaan solmuja ja kun sain koko nimen haltuuni, osasin sijoitta hänen oikeaan lokeroon organisaatiossa. Suurin osa asukkaista oli tuttuja ainakin näöltä, joitakin tunsin nimeltäkin, mutta kaikkia ei viikonloppuisin näe kun ei joka päivä kulje pihan poikki suuntaan taikka toiseen.

Kisailusta en ottanut kuvia, mutta kukkapenkin pionit olivat parhaimmillaan ja kuvassa muutama sateelta suojautunut ötökkä. 

Aurinkomaalia

 Heräsin viiden jälkeen aamulla siihen, että aurinko paistoi keittiön ikkunasta suoraan silmiin. Sitä ei tapahdu kuin kerran vuodessa keskellä kesää, jos nukkuu nenä keittiön ikkunan suuntaan. Kävin ihailemassa aamua ennen uusia unia. 

Järjestelynappula

Sain henkisen raivarin kun etsin jotain kirjanmerkkiä sitä löytämättä. Läppärin kirjanmerkkiarkisto on sotkuinen, joten ruoan valmistusta odotellessani (jokunen tunti sitten) päätin järjestellä kirjanmerkit yleisten kirjastojen 10-luokituksen mukaan. Lopetin juuri ja ihan yhtä nälkäinen olen edelleen. Pitää vissiin tehdä pari voileipää, ettei tarvitse nälissään unta jahdata.

Työsähköpostit ja tiedostot on järjestetty TOSin mukaan (TOS = Tiedonohjaussuunnitelma, käytetään arkistoinnissa).

Kirjanmerkit

Tiedätkö, kun on väärän opuksen välissä tai tipahtanut jonnekin matkalle? Silloin tulee napattua jotain, mikä on käden ulottuvilla. Nämä ovat siis kuljeksineet ympäri maakuntaa ja osa alkoi olla aika rispaantunutta. Tänne tullessani vedin repusta kaksi kirjaa ja levitin koko arsenaalin lattialle. Mehiläinen oli tipahtanut työpöydän alle kirjekuoresta sen revetessä. Nyt löytyi lattialta muiden joukosta, joten ei muuta kuin joulupahvi alle, sakset ja liima kouraan. Yhdistin kesäkuun kirjanmerkit samaan pahviin ja testasin kynien näkyvyyttä kirjavalta pinnalta. Oman kuvan tuloste, perhonen jostain ohimennen napattu, ötökkä ja paperijämä @fanoshop. Elämä jatkuu kirjanmerkkinä sidottujen kirjojen välissä. 

Pinspiraatio

Olen huomannut, että aurinkoiset illat inspiroivat koruaskarteluun valon taittuessa lasista herkullisesti. Sadepäivinä mieleni liikkuu korttien ja paperiaskartelun suunnassa. Toki on sadepäiviä, jolloin sanat vievät mennessään ja kadotan vuorokauden lukiessani kirjaa. Jossain välissä olen  yrittänyt herätellä tokkuraista muistiani taijisarjojen parissa. Ihan vielä ei ole kaikki liikesarjat hallussa, mutta oikean jalan jumppaaminen jatkuu talviliukastelujen jälkeen. 

Kylmä kevät, pitkä kukinta

 

Se hyvä puoli kylmästä keväästä on, että kirsikkapuiden kukintaa on saanut seurata useamman viikon. Ensin kaksi viikkoa nuppuaihioita ja saman verran kukkia. Sama pätee muihinkin kukkiviin kasveihin. 

KivaPäivä

Tiistaina olimme työpoppoon kanssa viettämässä KevätKivaa. Sää oli hyytävän kylmä, joten pääosin söimme ja juttelimme keskenämme. Ehdottelin omalle lounaspöydän syöjille lounaan ja kahvittelun väliin lämmintä visiittiä Sinebrychoffin kotimuseoon, jonne ei tarvitse maksaa sisäänpääsyä. Ilme oli sama kuin tässä Athenan sylissä olevassa Medusan päässä. Kävin sitten yksin museossa kun muut menivät kotiin. Antiikin sankareiden herkullinen kattaus. 

Sinebrychoffin kotimuseossa kliivia kukkii usein siellä käydessäni. Nyt edellisestä käynnistä on hieman vierähtänyt, sillä uuden työn opettelu on vienyt mennessään.

 Kerrostalon kokoinen paatti Hernesaaressa.