129. Kilauea

Olen viime aikoina seurannut sosiaalisen median kautta Madam Pelen voimannäytettä Havaijilla. Kartassa, kuva wikipediasta, näkee Havaijin saaren eli ison saaren tulivuoret, joista esiäiti Kohala on vanhin. Sen lapsia ovat Mauna Kea ja

Hualalai. Mauna Kean lapsi Mauna Loa sekä lapsenlapsi Kilauea, joka nyt näyttää mahtinsa itäisen repeämän alueella kuten monesti aikaisemminkin parinsadan vuoden aikana. 

Ikävintä tietysti heille, jotka menettävät kotinsa. "Ajattele, että olen koko ikäni asunut alueella ja nyt takapihallani on tulivuori." Useimmat ovat hyväksyneet tilanteen asettuessaan Kilauean alueelle asumaan, että näin saattaa joskus käydä. 

Kuvia alueelta The Guardian -lehdessä

Aktiiviset tulivuoret Vulcano Discoveryn verkkosivulla, jonka maailman kartalla on eri värisiä symbolein tulivuorten aktiivisuudesta. Englannin kielinen sivusto sisältää uutisia, artikkeleita, kuvia ja videoita.

Aika levotonta näyttää olevan. Kaikki aktiiviset vuoret ovat jollain skaalalla toiminnassa eikä yhtään vihreää kuvaketta missään. Jokunen vuosi sitten suurin osa oli vihreää tai keltaista. 

Tulivuoret sijaitipaikan mukaisesti + kartta: Linkki

Päivitys 16.6.2018:

U.S. Natioal Park Servicen video Kilauea tulivuoren purkauksen siirtymisestä 

pääkraatereista, Pu‘u ‘Ō‘ō ja Halema‘uma‘u, itäisen repeämän kautta Punan alueelle sekä muutoksista saaren maisemaan. 

Lisää Pu‘u ‘Ō‘ō kraatterin purkauksesta vuodesta 1983 nykypäivään USGS: Volcano -sivuilta.

128. Ilme

Tällainen keskittyminen oli viime viikon hulinassa kun vastaisimme kaksistaan kahden eri postilaatikon asiakaskysymyksiin. Toisen (uuden) laatikon sisältö oli aika kirjavaa. Vaikka suurin osa asioista oli tullut 30 vuoden aikana jollain tavalla tutuksi, ei kaikki prosessit silti olleet selvillä kun itse työtä en ole koskaan tehnyt. Yhtään alle 9 tunnin päivää ei tullut ja saldot paukkuu ylitse. Toivottavasti ensi viikolla on helpompaa kun yksi lomalaisista tulee takaisin. Hänellä on myös käytännön tietoa prosesseista toisella tapaa kuin kirjastotädillä.

127. Shakespeare

Perjantaina oli viikon kulttuuripläjäys kun huitsinvipinäviikon päätteeksi kävin katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa elokuvaan perustuvan komedian Rakastunut Shakespeare. 

Tarina oli elokuvasta tuttu, mutta omintakeisesti näyttämölle sovitettu. Ihastelin myös lavastetekniikkaa ja niiden monipuolista käyttöä. Sama osa saattoi olla toisessa tehtävässä muualla näytelmässä, esim. kirkonseinästä neidonkammarin ikkunaksi. Historiallisissa näytelmissä ajanmukainen puvustus on lavastuksen ohessa tärkeässä osassa. Ihailin mm. kuningattaren asusteita ja ehdin pohtia niihin liittyviä käsityötekniikoita. 

Heidi Herala on loistava suojattinsa imettäjän ja palvelijan roolissa. Risto Kaskilahti nauratti kuningattaren hovimiehen roolissa. Muutama muukin tuttu naama vilahti, mutta suurin osa näyttelijöistä oli minulle tuntematonta nuorempaa ikäluokkaa. Hyvin suoriutuivat tehtävästään. Huomasin hirnahtelevani tämän tästä. Teatteriin olen ehtinyt vähänlaisesti ja televisiota katsellut vielä vähemmän, mutta eiköhän naamat tule tutuiksi kun kulttuurisetelit on käytössä.

Lisätietoja näytelmästä ja blogista Teatterikärpäsen puraisuja, jossa on myös näytelmän roolitus lueteltu.

Vielä on muutama näytös jäljellä. Oman lippuni ostin hulluin hinnoin, mutta viime tipan lippuja voi ostaa puoleen hintaan seuraamalla hkt:n somesivuja. Viikon jännitykset ja päänsärky haihtuivat suuren näyttämön visuaaliseen toteutukseen ja räiskyvään  näytelmäjuonen kehittelyyn. 

Kuvat on lainattu Helsingin kaupunginteatteri kuvapankista.

126. Vihreää odotellessa

125. Kulkuri ja joutsen

Veikko Myller: Tapio Rautavaaran muistomerkki (Kulkurin uni), 2000.

Oulunkylän tori

Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen

Ja paljain jaloin kierrän maailmaa
Näin kerran unta: joutsen taivahainen
Mun antoi hetken kanssaan taivaltaa
Näin maat ja metsät, järvet maani armaan
Sen kaiken sinitaivahalta näin
Tuuli lauloi laulujaan
Sadun hohde peitti maan
Ihanampaa en mä koskaan nähdä saata
Ja laulun tämän lauloi mulle tuuli:
"On kaikkein kaunein aina oma maa
Niin moni muuta paremmaksi luuli
Mut pettymyksen itsellensä saa
Ei missään taivas sinisemmin loista
Ei missään hanki hohda kirkkaammin
Tämä paina sydämees
Niin on taivas aina sees
Ja sun taipaleeltas murhe kauas kaikkoo."
Niin päättyi uni, mutta vielä vuotan
Mä kohtaavani kerran joutsenen
Ja siihen asti unelmiini luotan;
On helppo uneksia ihmisen
Siks' paljain jaloin onneani etsin
Ja huolet laulullani haihdutan
Elämä on ihanaa
Kun sen oikein oivaltaa
Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen

Lisätietoa laulusta

124. Vesipisaroita

Sataa sataa ropisee tiri tiri tom ...

123. Kastepisaroita

Vappuaaton sumu kietoutuu pensaikon hiirenkorviin.