Viime viikonloppuna reippailin metrolta Katajanokalle ja illalla sama reitti takaisin.
Onni suosi jälleen messusunnuntaita ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kaivelin aurinkolasit nenälle. Olinkin työmatkoilla kaivannut niitä, mutta olivat toisessa repussa. Aamuisin pakkasen raikastama aamuaurinko nousi suoraan silmille. Iltaisin se laski usein houkuttelevasti punertaen ja hyppyset jäädyttäen taivaanrantaan silmiä siristelevän kirkkaasti.
Messut olivat viimeistä kertaa Wanhan sataman makasiinissa. Rakennuksen omistaja on vaihtunut eikä omistaja jatka messutoimintaa. Syksyn messuille ei ole vielä tiedossa korvaavaa paikkaa. Toivottavasti seuraava vuokratila on edullisempi, jotta tarjonta monipuolistuisi sellaiseksi kuin se oli alkujaan. Paljon on kiinni myös messujen järjestäjästä. Viimeiset vuodet ovat supistaneet valikoimaa eikä pienillä käsityöläisillä ole varaa tuoda toimintaansa näytille kun viikonloppu jää reilusti miinuksen puolelle ja kuukauden palkka tehdystä työstä saamatta.
Tänä vuonna vanhojen tuttujen toimijoiden lisäksi mukana oli uusia kiinnostavia käsintekijöitä ja kauppoja.
Forssalaista käsityötä
Valokuvat tekstiilipainatteina
Wanhan sataman blogikirjoituksia asioista, jotka itse jo unohdin 😉
