Sitkeä pöpö

 

Palelin eilen ja iltamittauksessa sisäinen lämpötilani oli kohonnut yli maagisen 37 asteen. Aamulla heräsin seitsemän jälkeen ja kurkku oli kipeä. Taas yksi MITÄH puhelu terveyskeskukseen omalle hoitajalle. Lääkäri kurkisti suuhun ja tutki korvat. Uusi lääke ja lisää sairauslomaa.  Alkaa jo pikkuhiljaa ottaa pattiin kotona löhöily etenkin kun lääkkeet sitovat kellon aikoihin eikä puolikuntoisena jaksa tehdä mitään kovin pitkää aikaa paitsi nukkua ja lukea kirjaa. Onneksi hyllyssä on näitä Gabaldonin tiiliskiviä useampi. Joululahjat on tekemättä eikä korttejakaan ole kirjoitettu kun ei ole mitään kirjoitettavaa. En ota niistä paineita, joten kaikki ei ehkä mene tänä vuonna totutun kaavan mukaan. Toivottavasti ymmärrystä riittää...

Juhlapäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sitruunaa

Olen ostanut nämä kivikiekot nimellä lemon jade. Sitruunaisen kirpeä ja raikas väritys. 

Ihailin tänään auringonpaistetta makuuhuoneen ikkunasta ja ihmettelin valon voimaa tuulen käydessä lounaasta. Lämpötila kohosi plussan puolelle, mutta tipahti oitis pakkaselle auringon laskettua. Lumisadetta povasivat huomiseksi ja sitä samaa natisevat nivelet. 

Äänitilanne on suunniilleen sama. Tuntuu hölmöltä, että huonompi korva kuulee paremmin kuin tavallisesti parempi korva. Herätyskelloa en kuullut tänäänkään enkä puhelimen piippauksia, mutta uutisia kuuntelin jo aika sujuvasti. Jotkut puheäänet menivät vielä arvauksen puolelle.  

Bling

Tyhjä pää

parempi tyhjä pää

kuin ei päätä ollenkaan.

Kun kaksi viikkoa viettää kirjan kanssa lepoasenossa sängyssä ja surffailee netissä, alkaa jutun aiheet olla vähissä. Korvat toimivat vielä hassusti. Äänet resonoivat enkä tänäkään aamuna herännyt herätyskellon ääneen. 

Minne päivä meni?

Mihin on tämäkin päivä mennyt? Tai mihin on mennyt viikko tai pari ihan huomaamatta? Kyllä ne päivät kuluisivat hupaisasti kotonakin jos vain ilman töitä tulisi toimeen. Tosin mökkihöperöksi tässä tulisi, jos kerran viikossa nenänsä ulos laittaisi ja muuten sängyssä vaan lukisi. Saattaisipa vielä pepatista kasvaa juuret patjaan kiinni. Aamulla heräsin yskänpuuskaan yhdeksän jälkeen. Herätyskello piipitti närkästyneenä aika kauan senkin jälkeen ennen kuin älysin työntää korvani äänitorven juureen ja todeta sen soivan. Ilmeisesti pirinät, piippaukset ja muut korkeat äänet eivät löydä vastaanottavaa antennia, mutta koputukset, taputukset ja muut sellaiset mollivoittoiset löytävät satunnaisen vastaanottimen. 

Helmiäiskorvikset pyörteellä ovat odottaneet kuva-arkistossa julkaisua. Onneksi julkaisemattomia kuvia on löytynyt vaikka aika paljon on varastoitu kansioon nimeltä "lahjat". Eilen illalla tein muutaman lahjan lisää ja muutaman, jonka voin julkaista sellaisenaan vaikkei niissä sinällään olekaan mitään uutta ja ihmeellistä. Tähän asti olen ollut niin räkäinen, ettei käsitöiden teko ole kiinnostanut jatkuvan käsien pesemisen myötä. 

PS. Positiivareiden joulukalenteri on taas ilmestynyt =) 

Kuuleminen vai äänettömyys?

 Nämä korvakorut riippuvat jonkun korvassa jossakin päin Euroopan Unionia.

Korvatulehduksen vuoksi en kuule herätyskellon kiljuntaa, kännykän ääntä, musiikkia tai puhelimessa huutavaa toista osapuolta ja se on turhauttavaa etenkin silloin kun pitäisi voida kuulla jotain. Se hämmentää vielä enemmän, että pään sisäpuolelta kuuloluut poimivat varsin vaihtelevan variaation erilaisia ääniä. Kuuluu huminaa (tuuletin), hurinaa (pölynimuri), vihellystä (koirapilli), kilahduksia (triangelinsoittaja), naksahduksia ja sitten niitä kuulontestaajien paap, peep, pööp ääniä. Ainahan oikea korvani humisee eri taajuuksilla, mutta aika oudolta tuntii kun vasen korvakin on liittynyt orkesteriin. Jos se tekee kipeää kun tärykalvo pingottuu tulehdustaajuudelle, sattuu yleensä sekin poksahdus kun pöpö antaa periksi ja kalvo lötkähtää omalle asemalleen. Toistaiseksi niin ei ole käynnyt. Ääniä on vähitellen tullut takaisin, mutta osa puuttuu vielä. Kuulen kun koputtelen kynällä tuolia tai veden äänen kun tiskaan, mutta en kuullut pesukoneen ääntä kun pesin pyykkiä enkä puhelimen ääntä kun ystäväni soitti. Näin sen vilkkuvan, mutta en vastannut kun tiesin ettei puhumisesta tule mitään. En voi olla pohtimatta, mitä yön aikana tapahtuu kun iltaisin kuulen muitakin ääniä kuin pörinää pääni sisältä, mutta aamulla vain sisäpuoliset äänet ovat tallella. Jos epätieteellisiin tutkimuksiin on luottaminen, pitää minun aloittaa nukkuminen pystyasennossa otsa seinää vasten nojaten. Ei tästäkään päivästä kokonaan kuumeetonta tullut ... hieman mentiin viimeisen mittauksen mukaan virallisen rajan ylitse. 

Reikiä

Lautanen nauhoineen on kuvattu Kaisaniemen Norsu Gallerian ikkunasta syksyllä. Nyt sitten vanhat lautaset palasiksi ja koruiksi ;) Ei tarvitse käydä suvun astiakaapilla ... eiköhän materiaalia löydy myös kirpputorilta. Ainoaksi ongelmaksi taitaa jäädä pyöreiden nappien tekeminen. 


Eilen mittasin ensimmäisen alle maagisen 37 lukeman (36.99) ja tänään niitä on tullut lisää tosin aika lailla edelleen ovat painottuneet lähemmäksi tuota virallista kuumeen lukua. Koska normaali päivälämpötilani liikkuu 35.8 ja 36.5 välillä, sanoisin että vielä on lievästi kumetta. Korvat on edelleen lukossa. Silmät eivät kutita eivätkä näytä enää tomaateilta. Nenäkään ei enää vuoda kohtuuttomasti. Ensimmäisen kerran olen flunssan vuoksi poissa töistä kaksi viikkoa putkeen. Näyttää siltä, että saan joka kolmas vuosi jonkun isomman ja pidempi kestoisen flunssan jälkitauteineen. Pystyn eri tapahtumiin liittyen muistamaan sairasteluita kevääseen 1988, mutta siitä taaksepäin en enää muista. Jaa-a, pitääkö sitä vielä aloittaa sairastelupäiväkirjakin ihan perinteisin menetelmin? On siinä varmaan lääkäreillä ihmeteltävää kun kaivelee sellaisen repusta tai käsilaukusta ja rupeaa muistelemaan asioita =)