Centrum

Eilisistä ympyröistä innostuin latailemaan kukkien keskuksia.

Jokainen on oma pieni maailmansa.

Samanlaisia, mutta niin erilaisia.

=)

Universumin rakkaus

Maailmankaikkeus raskastaa sinua :) rakasta sitä takaisin.

Paasitornin ikkuna kuin pieni planeetta.

Viheriöivä kaivonkansi kivikeskuksella.

Maailma putken lävitse.

Lasinamia

Vielä lähikuva karkkilaatikosta. Unohdin ottaa tikun mukaani, mutta onneksi on olemassa webbialbumit. Ehkä pitäisi laittaa sinne kaikki ne kuvat, jotka joskus aikoo koruistakin julkaista. Hyvä vinkki vastaisuuden varalle ; )

Helmet laarissa

Tässä näky tullessani perjantaina Suvilahden vanhan voimalaitoksen kattilahalliin. Pöytä mukkelismakkelis, helmirasioita vähän siellä sun täällä sekä pöytäliinoille lakaistut helmet.  

 

Tässä helmien aarrearkut penkomista vaille valmiina. Kyllä niitä sitten kaiveltiin, käänneltiin ja lusikoitiin. Ei edes vieressä valmiina olleet helmet kelvanneet vaan helmilaarista etsittiin innolla omia helmiä. 

 

 Näkymä kattilahallin toiselle puolelle, jossa tarjolla oli paperitavaraan liittyvää askartelua. Eivät tainneet insinöörit ja kunnan isät tietää sata vuotta sitten, mitä voimalaitoksessa pyörii nykyään.

8 tuntia helmiä

 

Koska piuha, joka pitää liittää kameran ja tietokoneen väliin ei toimi, en voi tuupata tämän päivän Suvilahden askartelutapahtuman kuvia näytille. Joten tässä päivän teemaan sopiva sillisalaatti kaulakoru, jossa on käytetty kaikkia vihertäviä helmiä, joita ylijäämälaatikkoni piti sisällään. 

 

Perjantai-iltana uusi pöytä hajosi helmiastioiden alla levittäen valmiiksi lajitellut pallerot pitkin kattilahallin lattioita. Siksi helmet lakaistiin yhteen ja siirrettiin lakanalla kolmeen isoon muovitarjottimeen. Siellä on iloisessti sekaisin sekä uunituoreet uutuudet että vanhemmat mallit. Niille määriteltiin keskimääräinen grammahinta ja helmihöperöt pääsivät kaivelemaan aarrearkkujen sisältöjä. Kiireisempään aikaan lusikoin pusseihin helmiä ja korun osia, punnitsin, ynnäsin ja rahastin. Luppoaikana järjestelin helmiä oikeisiin lokeroihin, mikäli sellaisia oli jo olemassa. Vettä kului kun sekä ulkona että hallissa oli melkoisen lämmintä. Yllättävän äkkiä 8 tuntia hurahti touhutessa ja yhden tutunkin tapasin piiiiiiiiiiitkästä aikaa. Ja huomenna sama uudelleen. 

Intohimona askartelu

 

Vanhan Suvilahden voimalaitoksen kattilahallissa on nyt viikonloppuna "Intohimona askartelu" -tapahtuma. Siellä minäkin puuhailen apukäsinä Idän helmen osastolla, jotta Kirsi voi neuvoa korunvalmistuksessa. Kirsi on toisen helmityökauden opettajani. Hän kävi opastamassa työpaikkani korukivikerholaisia helmitöiden taidoissa. Siitä se hulluus sitten lähti etenemään eikä loppua ole näkyvissä. Tervetuloa katsomaan!

Puolipäinen maanantai

 

Useampaan kertaan tarkistetun hampaan villi kesäelämä. Onneksi se kesti kuitenkin Kiinan matkan eikä aloittanut ryppyilyä siellä vaan tiputteli palasia vasta heinäkuun puolivälin jälkeen hammastikkukäsittelyn yhteydessä. Omat hammaskeijuni viettävät lomaa. Terveyskeskuksessa olisi kysytty, onko se kipeä. Eihän ne minulla yleensä ole, joten ajattelin sen kestävät elokuuhun. Viime lauantaina se suuttui kun söin iltapäivä sapuskaani. Vihlaisi niin, että koko alaleukaa alkoi jomottaa. Sunnuntain viereilin kummapojan rippijuhlissa Burana 800 (polvilääke) voimalla. Sen vaikutuksen jälkeen nukuin yöni herne-maissi-paprika -pakastepussi leukani alla. Kummallisinta oli, että se rauhoittui hammasharjan rapsutukseen ja aloitti jurnutuksen uudelleen sen loputtua. Enhän minä voinnut koko yötä rapsutella hammasharjalla lähialueita. Aamulla soitin töistä hammaskeijujen vastaanotolle ja kyselin aikaa. Keskiviikkona olisi löytynyt, mutta onneksi hammashoitaja tarjosi erikoishammaskeijun aikaa samalle iltapäivälle. Sain syödä ihan rauhassa kaalilaatikkoa, jossa ei ollut äkäisiä muhkuroita purtavana. Jäähtynyt kahvikin virtasi kurkusta alas ilman ähellystä. Hammaskeiju koputteli, naputteli ja rapsutteli, mutta mikään ei sattunut. Mutta sitten sattui kun poranterä teki piruetin pinnalla. Vesi valui silmistä eikä sisäinen äänenvaimentimeni toiminut ja varpaat vipattivat kun suora metrolinja leukaperistäni polveen ja varpaankynsiin lähetti sahalaitaista sähkösanomaa. Puudutettiin eteen ja taakse. Lopulta puudutettiin myös porauskohdan pintaa kun aina vaan vinguin kuin pistetty sika. Auttoihan se lopulta. Olin puolipäinen puoli kuuteen asti illalla. Lopulta hieroin sormenpäilläni leukaluuta, että chi alkaisi kiertää sitäkin kautta. Oma hammaskeijuni on erinomainen puuduttaja, mutta hänen miehensä erikoishammaskeiju on nerokas neulankäsittelijä. Jos kaikki hammaskeijut olisivat yhtä hyviä, en omaisi kroonista neulakammoa ja ajoittaista allergisuutta hammaskeijuja kohtaan. Hammas sai ensiavun ja lääkityksen. Sitä tutkitaan enemmän ensi viikolla.