Useampaan kertaan tarkistetun hampaan villi kesäelämä. Onneksi se kesti kuitenkin Kiinan matkan eikä aloittanut ryppyilyä siellä vaan tiputteli palasia vasta heinäkuun puolivälin jälkeen hammastikkukäsittelyn yhteydessä. Omat hammaskeijuni viettävät lomaa. Terveyskeskuksessa olisi kysytty, onko se kipeä. Eihän ne minulla yleensä ole, joten ajattelin sen kestävät elokuuhun. Viime lauantaina se suuttui kun söin iltapäivä sapuskaani. Vihlaisi niin, että koko alaleukaa alkoi jomottaa. Sunnuntain viereilin kummapojan rippijuhlissa Burana 800 (polvilääke) voimalla. Sen vaikutuksen jälkeen nukuin yöni herne-maissi-paprika -pakastepussi leukani alla. Kummallisinta oli, että se rauhoittui hammasharjan rapsutukseen ja aloitti jurnutuksen uudelleen sen loputtua. Enhän minä voinnut koko yötä rapsutella hammasharjalla lähialueita. Aamulla soitin töistä hammaskeijujen vastaanotolle ja kyselin aikaa. Keskiviikkona olisi löytynyt, mutta onneksi hammashoitaja tarjosi erikoishammaskeijun aikaa samalle iltapäivälle. Sain syödä ihan rauhassa kaalilaatikkoa, jossa ei ollut äkäisiä muhkuroita purtavana. Jäähtynyt kahvikin virtasi kurkusta alas ilman ähellystä. Hammaskeiju koputteli, naputteli ja rapsutteli, mutta mikään ei sattunut. Mutta sitten sattui kun poranterä teki piruetin pinnalla. Vesi valui silmistä eikä sisäinen äänenvaimentimeni toiminut ja varpaat vipattivat kun suora metrolinja leukaperistäni polveen ja varpaankynsiin lähetti sahalaitaista sähkösanomaa. Puudutettiin eteen ja taakse. Lopulta puudutettiin myös porauskohdan pintaa kun aina vaan vinguin kuin pistetty sika. Auttoihan se lopulta. Olin puolipäinen puoli kuuteen asti illalla. Lopulta hieroin sormenpäilläni leukaluuta, että chi alkaisi kiertää sitäkin kautta. Oma hammaskeijuni on erinomainen puuduttaja, mutta hänen miehensä erikoishammaskeiju on nerokas neulankäsittelijä. Jos kaikki hammaskeijut olisivat yhtä hyviä, en omaisi kroonista neulakammoa ja ajoittaista allergisuutta hammaskeijuja kohtaan. Hammas sai ensiavun ja lääkityksen. Sitä tutkitaan enemmän ensi viikolla.
Hyvä kun sait kunnon neulakäsittelyn ja ei tarvii koko aikaa harjalla rapsutella.
VastaaPoistaMinulta hammaslääkäri kysyy aina useaan otteseen puudutetaanko, vastaus kieltävä (tietenkin silloin jos on oikein hermojaraastavaa) jos edes hiukan, ei sanon minä, meillä jo vitsinä on tämä keskustelu ;-)
Mullakin jomotteli takahammas pitkään. Menin h-leukurille ja vuoden sitä odoteltiin, että saataisiin kunnolla korjattua. Juurihoito, päivystyskäyntejä kun särki (sain suoraan juureen kipulääkettä) ja sitten muutama kk sitten loppu juurihoito, kunnon paikka, oli hetken kunnossa, nyt viereinen hammas särkee... Kyllä se hammaskeiju kohta saa lähettää tälle peeaalle uuden laskun ;(
VastaaPoistaPääasia on ettei päähän satu ;)
VastaaPoistaTia: yleensä minäkään en halua puudutusta, mutta nyt en laittanut yhtään vastaan ;)
Ninni: Niin se vaan on, että hampailla on oma verkostonsa ja ne juttelevat keskenään. Kun naapuri vaikenee, aiheuttaa se tuskaa myös toiselle ;)
Sisarellani on myös käynti edessä, hän ottaa aina puudutuksen. Minä myös. Aina nuo hammaslääkärikäynnit ovat hieman jännittäviä. Mutta kun on osaavat hammaslääkärit, niin kyllä niistä selviää! Ehkäpä jonain päivänä rohkenen olla ottamatta puudutusta.
VastaaPoista