Metsän aarteita

Aamupäivällä alakerran naapuri toi rasiallisen mustikoita. Illalla kakara-aikojen kaverini toi laatikollisen kantarelleja, viinirypäleitä ja oksallisen tyrniä. Tyrnit napsin mustikkakuppeihin ja ne syötiin heti. Sienet putsattiin porukalla pakasterasioihin ja yksi rasiallisen syötiin sunnuntaina aterian lisukkeena. 

 

146. After work

Hevoskärryllinen iloisia lapsia tuli vastaan kun siirryin työpäivän jälkeen Eerikinkadun Leijuvasta Lainasta Bulevardin Dennisiin. 

Ensimmäisessä juhlittiin entisen työpaikkani kahden työntekijän kymmenvuotista taivalta ja paikalle oli kutsuttu työntekijöitä matkan varrelta. Melkein kaikki olivat ennestään tuttuja ja juttua riitti puolin ja toisin. Pikaisen gallupin mukaan työntekijät olivat olleet töissä 2 kuukaudesta 43 vuoteen. Minäkin ehdin olla 29 vuotta ennen siirtoa. 

Toisessa juhlittiin nykyisen työpaikan omasta tiimistä muihin töihin siirtyneitä. Olin ennakkoon tutkinut ruokalistan ja löysin yhden ruokalajin, jota ei tarvinnut muutella. Työkaverin pitsasta noukin alkuruoaksi sienet ilman eri kehotuksia. Oma annokseni tuli hiukan myöhemmin. Ruoan jälkeen kävin vielä katselemassa kun muut nauttivat onnenpyörän mukaan juotavaa Shot Bar Helsingissä. Seuraavina ohjelmassa olisivat olleet karaoke tai terassi, mutta lähdin kotiin nukkumaan. Aamu-unisen aamuvuoroviikko painoi takana, haukottelin ja silmät alkoivat sulkeutua väkisin. 

Kevään herkkuja

Kevään kuvausreissu Lohjansaarelle jäi ajateltua lyhyemmäksi ilmatieteilijöiden luvatessa loppuviikoksi myrskyisää säätä sateen kera.

 

 

Aikaisempien vuosien tapaan olen tottunut kuvausreissuillani katselemaan muunalaisiakin aarteita kuin kevään kauneutta. Samalla tulee kartoitettua, mistä löytyy syksyllä poimittavaa tai miksei myös kesälläkin kun löysin muutaman ahomansikan kukan suojaiselta paikalta. 

 

 

Marjapensaiden kukista ovat kiinnostuneet muutkin kuin ihmiset. Leppäkertut hoitelivat omia laidunmaitaan.

 

 

Mustikka kukkii ja pölyttäjiäkin näytti olevan runsaasti.

 

 

Iso korvasieni - puhdas ja madoton. Löytyi läheltä syksyistä kantterellipaikkaani.

 

 

 

Maanantai-illan auringossa törmäsin kukkia kuvatessani myrkylliseen kultaan, korvasienien esiintymään. Tuloksena iso hedelmäpussillinen herkkukeiton aineksia. Löysin korvasienien parven suurin piirtein samalta kohtaa molemmin puolin kärrytietä. Molemmat pläntit näkyivät tielle ja yksi kasvoi ihan mustalla alustalla ojan rinteessä. Koska mökille ei ollut pitkää matkaa, kävin hakemassa pussin ja sieniveitsen, jotta sain muhkurat siististi irti kasvupaikoiltaan. Sienien mukana taisi tulla isohko etana, joka piilotteli kurvien kierteissä. Muut matoset, jotka olivat näkyvillä, leikkasin pois jo poimiessa. Yksi pitkä liero kurkotteli juuri ulos kun lähestyin veitseni kanssa sen asumusta. Leikkasin sitten lieron yläpuolelta lakin pois.

Ruskaloman sienipäivä

 

Ruskaloma suosi aamu-unista valokuvaajaa. Kolmaskin päivä alkoi harmaana ja pilvisenä. Ehtii sitä tarpoa lähiympäristössä monta tuntia,  vaikkei aloitakaan aamuseitsemältä. Kolmas päivä jatkui pilvisenä, tuulisena ja harmaana, mutta ei satanut. Se oli kivaa kun satuin törmäämään kanttarelleihin, suppilovahveroihin, lampaankääpiin ja suomuorakkaisiin. Kangasmakkaroita (kangasrousku, kuva alla) en kerännyt, vaikka ne tunnistinkin lukemattomien muiden tunnistamattomien sienien lisäksi. Kärpässieniäkin olisi ollut ;) Olinkin jo edellisenä päivänä varustautunut pusseilla kävelyreissuilleni, jos sattuisi jotain löytymään. Suppiksia oli yllättävän vähän. Yhdellä alueella näyttivät paleltuneen edellisen kylmän aikana. Toisaalta pieniä alkuja näytti olevan melkoisen paljon.