Heräsin aamuyöllä hampaiden kalinaan ja jäykkyyteen. Vaistomaisesti unissani olin vetäytynyt pieneen kippuraan pitääkseni itseni lämpimänä. Yöt ovat olleet vilpoisia ja pari viimeistä päivääkin tuuli on häirinnyt auringon lämpöä. Kesän tallentama lämpö on haihtunut talon rakenteista jo syyskuussa. Hui! Väänsin itseni ylös ja käänsin termostaatin auki.
Viimeisen 10 vuoden aikana on ollut monenlaisia syksyjä. Kerran laitoin lämmön päälle vasta marraskuussa, kerran jo syyskuun puolivälissä, pari mennyttä kesää on lämmitys ollut päällä melkein koko kesän. Keskimääräisen lämpimän kesän jälkeen, lämmitystä on tarvittu lokakuun aikana tai kuitenkin ensimmäisten pakkasten jälkeen.
Aamuinen olo oli kuin kukan kimalaisilla. Kesän pirteä pörinä on muuttunut unisen kankeaksi surinaksi. Olo on kuin valkoista kohinaa. Vielä en ole saanut syyskuuta, vaikka se ahkerasti pyörii ympärillä. Toivottavasti vältytään jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti