tiistai 19. maaliskuuta 2013

Aurinkoisia päiviä

Päivät ovat olleet kauniita ja aurinkoisia. Kun kone ei toimi, olen nautiskellut auringosta ja sinisestä taivaasta. Usein posket ja nenä ovat olleet tuulen punastuttamat. Talvikamppeet, toppatakki ja -housut, tiukasti arkivaatteiden päällä. Hattu, huivi hupun tilkkeenä sekä paksut thinsulatella vuoratut villalapaset ja Kuoman lämpöiset hyvillä pohjilla varustetut kengät varpaiden suojana. Kameraa räpelletään tuulen mukaan lapasilla tai ilman. Yleensä ärräpäiden kera tumput kädessä.

Viime lauantai taisi olla jokaisen kansalaisen toiveiden täyttymys. Vartiokylän lahti vilisi ihmisiä suksilla tai ulkoiluttamassa koiruuksia. Minäkin kävelin päätepysäkiltä kotiin kohti länteen kiiruhtavaa aurinkoa. Tullessa pääsin istumaankin, mutta mennessä seisoin Itäksekuksesta keskustaan asti. Annoin metromadossa paikkani vanhemmalle herralle. Hänen tasapainonsa oli hatarampi kuin minun. Juttelimme sitten mukavia yhdessä loppumatkan ajan.

Opiskelin lauantaina kivien vaikutuksia Somsolassa. Hassua, että pohdin lahjaa parille ystävälle ja sitten siihen samaan saumaan tuli kolmannelta ihan aiheeseen liittyvä pyyntö tehdä kivihelmistä koru, jossa yhdistyisi horoskooppimerkin onnenkivet ja terveyteen liittyvät vaikutukset. Yksi koruja ostamaan tullut ihminen oli kiinnostunut tekemästäni kaulakorusta. En myynyt omaani, enkä tehnyt uutta. Kumpaakaan kivilaatua ei enää kotoa löydy eikä uusien vastaavanlaisten metsästäminen ole aivan vaivatonta. Tismalleen samanlaista korua ei voi luvata. Kivet eivät ole ikinä toistensa kopioita. 

Sunnuntaina kävin ystäväni uudessa kodissa, jossa aurinko paistoi koko päivän sisään eri ikkunasta ja lämpöä piisasi. Minäkin riisuin villapaidan päältäni. Kirjahyllyä tutkiessani käänsin nurinperin hyllyyn tuupattuja opuksia oikein päin. Uhkasin, että joskus järjestelen ne luokittain ja aakkosjärjestykseen, jos ei muutakaan tekemistä aivonystyröille löydy. Pääpointti vierailulle oli kuitenkin uusi läppäri, jonka verkottumiseen tarvittiin apuani. Hassulta tuntuu mennä avustamaan tietotekniikassa kun en kuitenkaan pysty korjaamaan omaa konettani.  

No niin, tänään en sitten ehtinyt kävelemään auringossa kotiin. Näin pääsi tapahtumaan eilenkin. Menin kauppaan hakemaan kardemummaa, joka tuntuu vaeltavan aina eri hyllyyn. Onneksi tuoksu paljasti lopulta sen sijainnin. Ulos tullessani aurinko oli kadonnut ja tuuli tuiversi myrskylukemissa valkoisia nenäliinan kappaleita sinne minne aurinko laskee. Vastatuuleen taapersin lähimmälle asemalle enkä jäänyt kotipihan tuulitunneliin harjoittelemaan. Todennäköisesti pimeitä kotimatkoja on tiedossa koko loppuviikon sillä huiskimisharjoitukset loppuvat vasta auringonlaskun jälkeen.

Kampissa oli tänään keltainen nelipyöräinen ja mylvähtelevä kananpoikanen ; )

2 kommenttia:

  1. Ihania aurinkoisia päiviä on ollut, kovin kylmä tuuli täällä meillä ja mökilläkin on puhallellut. Aika mennä huristelee, remppahommissa olen ollut suunnittelussa mukana. Korttejakin saanut aikaiseksi, harmitellut vaan näitä Suomen tukkukauppoja, ei useinkaan olla samaa mieltä asioista, joten olen kurkotellut rajojen ulkopuolelle. Piti olla pihi, mutta toisin kävi ;-)

    Ihana keltainen pörriöinen.

    VastaaPoista
  2. Kuva oli niin mahtava, että tuli tarve heittää kommentilla :) Somsola on kiva paikka, olen ollut aikoinaan hierottavana (ne kuumat jokikivet ovat mahtavia) toivottavasti Sarilla menee ok uudessa paikassa

    VastaaPoista