Maamakkarat

Viikon alussa haavan norot valtasivat pihapiirin ja maa näytti ilta-auringossa matojen paratiisilta.

Torstaina sateen jälkeisellä kävelyhortoilullani meinasin astua lihavan tappipäisen onkimadon päälle. En ikinä ole nähnyt noin isoa etanaa, piituutta melkein viivoittimen verran eli noin 20 cm. Eilen illalla etsin netistä tietoa maamakkarasta. Kyseessä on kotoperäinen Ukkoetana, joka viihtyy metsissä ja syö hajoavaa kasvisaineistoa ja sienirihmastoa. Se ei ole rauhoitettu, mutta kehoitetaan jättämään rauhaan. Se ei ole puutarhojen tuholainen kuten pienempi punertava serkkunsa Espanjan siruetana, joka on voikukkien ja haapojen sukua ja pitää hävittää (Ympäristökeskus).