Raatimiehenkadulla on ystäväni pop-art valokuvia ja toisen valokuvaajan otoksia nähtävillä ensi viikon ma-su kello 12-17. Hymyilin sisäisesti kun katselin molempien valokuvia. Tunnistin molempien tuotoksista hieman itseäni. Minullakin on tapana ottaa vinoja kuvia, siis sellaisia, joiden horisontti ei ole suorassa linjassa kuvan raamien kanssa. Toisella kuvaajalla oli tismalleen samanlaisia otoksia kuin tiedän löytyvän omista valokuvavarastoistani. Yhdessä oli tismalleen sama näkymä Helsingin Kaisaniemestä kuin kuvassa, jonka otin kesällä. Ehkä minussakin asuu pieni taiteilija. Ainakin lapsuuden ystäväni totesivat joistakin otoksistani niiden olevan taidekuvia, he kun eivät ymmärtäneet niiden tarkoitusta.
Molemmat kuvaajat olivat toki hyviä, mutta jostain syystä värikkäät pop-art kuvat viehättivät itseäni enemmän. Sormeni syyhysivät saada parikin kuvaa seinälleni, mutta tilan löytäminen kiinalaiselle matkamuistollenikin on vaikeaa. Pitänee vähän entrata tauluseinää, jotta heppa ja tyttö löytävät oman paikkansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti