sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Rauhan paja


Jostain syystä iso valkoinen tuomiokirkko vetää puoleensa kuin magneetti. Kameran kanssa olen kiertänyt sitä vähän joka kulmasta ja vinkkelistä. Auringon säteet tuovat siitä joka kerran erilaisia sävyjä. Sisäpuolelta en löydä juurikaan kuvattavaa. Se on kirkoksi harvinaisen askeettinen eikä sisällä juurikaan ylenpalttista krumeluuria. Siinä on jotain samanlaista taikaa kuin Temppeliaukion kirkossakin, jossa kuitenkin näen alati kuvattavaa. Torstaina eKirja seminaarin lounastauolla istuin hetken nauttimassa hiljaisuudesta ja rauhasta. Yksin en ollut sillä ympärillä hääri kameroiden kanssa turisteja useammalla eri kielellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti