Kävin tänään iltapäivällä kuvaamassa seuran miekkailukurssia. Pohdin kauan itsekin osallistumista, mutta kahdesta syystä jätin väliin. Keskusteltuani asiasta erään toisen polvensa loukanneen kanssa. On parempi, että vahvistelen vielä noita sivuttaisia lihaksia etten vahingossa satuta korjattua polveani uudelleen. Se sitten harmitaisi. Katselin, että sarjassa on ainakin pari sellaista liikettä, joiden tekemistä joutuisin miettimään usemammankin kerran. Toinen syy onkin sitten se, etten pysty tekemään harjoituksia miekalla. Vaikka harjoitusmiekka on kevyt, murtunut ranteeni tuskin tykkää hyvää monen tunnin keikuttelusta, jos tunnin sulkapallomailan käyttö tekee kädestäni vajaakäyttöisen (kynäkin tippuu kädestä). Tosin opettajani sanoi, että voisin käyttää pitkää taiteilijan sivellintäni tai kevyttä ratsastusraippaani miekan korvikkeena. Oma miekkani oli lainassa tänään toisella kurssilaisella.
Kannattaa odottaa ettei satu korjattu polvi, ennätät sinä myöhemminkin, maltti on valttia.
VastaaPoistaSuurin osa ihmisistä on ymmärtänyt asian, mutta vastaan väittäjiäkin on ollut. Ystäväni varoitti suoraan, että huomio saattaa siirtyä liikaa miekan käsittelyyn ja siksi jalkatyö kärsii. Otin vinkistä vaarin ja odotan ne lihakset, jotka toimivat sivukierteissä voimistuvat ennen osallistumistani.
VastaaPoista