Kunniakirjassa lukee, että Suomen Kuntaliitto antaa hopeisen ansiomerkin tunnustukseksi 20 vuotisesta pakerruksesta kunnallishallinnon hyväksi. Pinssi on kuulemma arkikoru. Minä kun ajattelin sen kuuluvan miesten hirttoköyden koristeeksi. Saiskohan siitä tuunattua riipuksen? Juhlassamme tarjottiin puheiden lisäksi lakkakakkua ja muuta hyvää kahvin kanssa. Puhe oli lyhyt ja ytimekäs. Kovin oli miesvaltainen tämän vuotinen juhlinta. Parina vuonna olen itse ollut tilaisuudessa valokuvaamassa. Siellä minä nyt istuin kuin paraskin prinsessa ja jutustelin työurastani. Minkäs minä sille voin, että tykkään työstäni niin paljon. Tosin olen huomannut sen haukkaavan ison osan vapaa-ajastani, harrastuksistani ja luovasta ajattelustani, joten jos en elääkseni sitä tarvitsisi, voisin siitä jopa luopua. Ehkä...
Paljon onnea hienon pitkän työsaran johdosta, kaunis on merkki, minulla niitä tavallisia laatikossa, tuosta voi todella tuunata kaulakorun.
VastaaPoistaMukavaahan se on jos työstään tykkää ja siellä viihtyy.
Onnittelut :) Toivotaan et mäkin päädyn tekemään sellasta työtä mistä tykkään. Hyvä juttu jos tykkäät työstäsi, varsinkin kun vie niin paljon aikaasikin.
VastaaPoistaKiitos. Tiedontonkiminen on aina hauskaa ja sivussa löytyy melkein joka kerran jotain muuta kiinnostavaa, jonka tutkimista voi jatkaa kotona ; )
VastaaPoistaOnnittelut minunkin puolesta Rusina! Ihailen teitä, joilla on pitkä työura samassa paikassa. Omani kun on murusina maailmalla. Pätkä siellä, toinen täällä ja välillä ei sitten pätkän pätkääkään. Mahtavaa, että olet noin omistautunut ja että nautit työstäsi. *nostaa virtuaalihattua*
VastaaPoistaKiitos. Myönnän, että joskus minäkin hakkaan päätäni seinään ja pohdin, olisko ruoho vihreämpää aidan takana, mutta sitten joku ihana asiakas pelastaa minut :)
VastaaPoista