maanantai 4. helmikuuta 2008

Pink sky on fire

Tuli moitteita, ettei aamutaivaani ole tarpeeksi palava vaan vaaleanpunainen. Moittijalla olikin paremmat kuvat. Hän olikin ulkona kuvaamassa kun minä nappasin lasin läpi olkkarin ikkunasta, jotka suuntaavat etelään. En tohtinut lähteä t-paidassa ilman silmälaseja, kotiavainta ja pöksyjä kipittämään ulos metrosillalle, josta olisi olleet parhaat näkymät itään. On tyydyttävä vain pinkkiin näkymään, joka värjäsi korttelin talot kauniin väriksi.
Viime yönä heräsin painajaisiin. Nukkumisesta ei tullut mitään, joten päätin vihdoinkin tehdä kauan suunnittelemani keveän kellertävän kukertavan kimaltavan vaijerikorun. Helmetissä taisi olla joskus aikoja sitten aiheena keltainen. Vaikken olekaan hämäläinen, aivoni toimivat joskus hitaasti.
Sitten tahdoin kokeilla kaarevia putkihelmiä ja kristalleja. Sekin jo pitkään aivopoimussa piilossa. Ihanan kevyt rannekoru. Hmm ... ajatus kehittyy eteenpäin. Näitä ehkä saamme lisääkin...
Muotokin sen jo kertoo! Kyseessä on Q, vihreä kevät Q. Rannekoru, jolla on oma tahto ja joka ei halunnut muotoutua niinkuin sen alunperin ajattelin.

2 kommenttia:

  1. Tuo keltainen vaijerikoru on ihana. täynnä auringonpaistetta ja energiaa. Siro ja keveä, ihana!

    VastaaPoista
  2. Se on kuin keväinen auringonpaiste, mutta sitä täytyy hieman lyhennelle, koska pitkänä ja kevyenä tuntuu aina tarttuvan johonkin kiinni ja räts - lukko antaa periksi. Lyhennelmä työn alla.

    VastaaPoista