Kuvatulvan aattona

Kännyllä napsittu vähän siellä sun täällä pääkaupunkimme alueella. Joistakin ehkä näkee missä olen seikkaillut, toisista ehkä ei ja kaupoissa saattaa olla myynissä yllättävän tuttua tavaraa. 

Pari viikkoa sitten ei ollut kuin muutama kuva ja nyt onkin sitten vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia. Kaikkea en silti jaa, ainoastaan ne, jotka miellyttävät eniten silmääni.

Iloista joulun odotusta kaikille. Paha sanoa, että ottakaa iisisti ja huilatkaa kun itsellä on kaikki levällään. Postin lakkoilu saattaa aiheuttaa sen, että tänä vuonna ei kortteja lähde kuin ihan muutamalle harvalle vastaanottajalle. 

Heijastinkorennot

Eilen teimme korttelikerholaisten kanssa heijastimia. Näistä korennoista taisi tulla hitti. Aloitimme helpoimmasta. Pujottelime lankaan vanhan ajan muoviheijastimen (saa niitä vieläkin kaupoista), teimme solmun ja lisäsimme helmiä, joiden väliin teimme solmun. Kun lanka loppui tai pituus oli muuten sopiva, solmimme lopuksi lukon, jolloin heijastimen voi ripustaa mihin tahansa roikkumaan (kuva).

Seuraavaksi teimme heijastintupsuja mokka- ja heijastinnauhasta. Lopulta siirryimme korentoihin. En ehtinyt kumpaakaan tehdä etukäteen malliksi, joten muiden puuhaillessa edellisiä, kokosin uuden malliksi. Toiselle tuuppasin siivet ja pään vasta kotona. Kummatyttö ilmoitti nähdessään mallikuvan,  että sopii lähettää tänne tuommoinen.

Ohjeet löytyvät -Helmikauppa.com verkkosivuilta. Ensi kerralla kokeilemme enkeleitä.

Pinkahtavat vaijerikorut

Lupasin muinoin opastaa korttelin naisille helmitöiden saloja. Helpoista pujotustekniikoista valitsin kuminauhan kaveriksi muistivaijerin, josta tein pari esimerkkikorua pinkahtavista helmistä. Väri ei ole kaikkein silmää särkevin,  mutta näille löytyy jouluksi vastaanottaja.

P.S. Ehkä en sittenkään jatka puhelimella päivittämistä. Oikolukuohjelma korjaa omiaan vielä tarkistuksen jälkeenkin. Hmmm, täytyy miettiä.

Katinkultaa

Kesän alekorista löytyi parilla eurolla kristallirannekoru, jossa keskushelmenä shamballahelmi. Lupasin tehdä sen seuraksi kullan kellertävän kaulakorun jos löydän sopivat helmet. Hiotuista helmistä valo vilkkuu kauniisti ja aurinko saa ne loistamaan kuin katinkulta. 

Kattonäkymiä

 

Syksyn kusseilla olen päässyt nauttimaan ylimpien kerrosten kokoustilojen maisemista. Keskeltä talomerta löytyy huikeita ullakko- ja kattorakennelmia, joista ei tiedä kadulla tallessa mitään. Vähän väljemmillä alueilla pääsee katselemaan kaupunkia eri kulmasta. Molemmilla kerroilla harmitti kun ei ollut kunnon kameraa mukana, mutta kaikkea ei voi aina tunkea järkkäriä pienempään reppuun.

Valokarnevaali

 

Perinteinen iltakävely Linnanmäellä koululaisten syyslomaviikolla. Tänä vuonna sattui hyvä keli. Ei satanut vettä eikä muutenkaan ollut kylmä. Kuvaaminen onnistui ilman hanskoja. Mielikuvituksen taisi olla lakossa, sillä en millään keksinyt uutta kuvattavaa tai näkökulmaa. Jotenkin tuntui siltä, ettei huvikukkulalla ollut mitään uutta. Aikaisempina vuosina paikalla on pyörinyt erilaisia teemaesiintyjiä, mutta nyt silmiini ei osunut yhtään. Ehkä ensi syksynä on parempi tuuri.

Leijafestivaali

Tänään niin helteinen Helsinki on kummallinen kaupunki. Koko kesän on tuullut niin, että olemme pyörineet hyrrinä pitkin katuja. Tänään olisi tarvittu hieman rivakampaa ilmavirtaa, jotta leijat olisivat lennelleet paremmin. Mutta tuuli oli tyyntynyt ja henkäisi vain silloin tällöin lempeän lämpimästi. Kiinalaiset saivat omat leijansa pitkien narujen kanssa korkealle, mutta aloittelijoilla oli turhan vaikeaa. 

Ihailin leijamestareiden näytöksessä petolintujen muotoisten leijojen kaarroksia lennätysalueella sekä syöksyjä kohti maassa olevaa kuvitteellista saalista nokka avoinna ja kynnet harallaan. Ylös korkealle siniselle taivaalle lensivät hämähäkit, mittarimadot ja korennot. 

Nuoret kiinalaiset opastivat Kaivopuistoon rientäneille lennättäjille niksejä perinteisen itse tuunatun ruutuleijan tai Finlaysonin kojusta ostetun sudenkorennon käsittelyyn. Molempiin telttoihin jonotettiin sitkeästi ja sinnikkäästi.

Lisätietoja ja leijanteko-ohjeet: Helsingin juhlaviikot: Leijafestivaali. 

Kaupungissa oli tänään lämmintä. Jouduin ostamaan lisää vettä kotimatkalla, mutta eväitä oli onneksi tarpeeksi. Istuin rantamuurilla, söin eväitä ja ihailin taivaalle kerääntyviä korentoja ja muita olentoja. Hääpari kuvautti itsensä leijojen ja meren kanssa sekä seilasi vanhalla purjepaatilla Harakan saaren edustalta Uuninsuun kautta merelle. Ohi kulkevat turistit kävellen, moottoripyörillä ja turistibusseilla pysähtyivät hetkeksi kuvaamaan Kaivopuiston kuhinaa. Moni perhe oli tullut paikalle eväskorin kanssa. 

Muksut juoksivat ympäri ruohokenttää ja leijat viipottivat perässä. Pysyivät paremmin ilmassa kun liikkuivat. Kahdella ulkomaalaisella turistipojalla oli pieni valkoinen tuunattu leija pitkällä hännällä. Se kiikkui pienenä täplänä korkealla kilpaa kiinalaisen oopperamaskeilla koristellun narun leijan kanssa. Naru oli monen värin kirjavaa ja sitä oli helppo seurata taivaalta ankkuriin, vaikka kohde siellä ylhäällä oli pieni.

  

Kaivopuistossa oli mahdollisuus ajella kärryillä tai ratsastaa ponilla. Hevoset siirtyivät lähemmäksi Kaivohuoneen ravintolaa kun lapset juoksivat leijojensa kanssa liian läheltä hevosia. Poni vähän vilkuili ympärilleen, mutta suomipolle ei korvaansa loksauttanut vaan jatkoi heinien ja nurmikon imuroimista vatsaansa. 

Ajattelin levähtää hieman ja mennä ratikalla Kamppiin Narinkkatorin Käsityökorttelia katsomaan ja jutustelemaan lamppuhelmimestari Piaeliinan kanssa. Eipä raitiovaunut kulkeneetkaan normaalisti. Vartin odotettuani lähdin kävelemään pitkin Venäjän Federaation Suurlähetystön massiivista aitaa pitkin länttä kohti. Vasta Bulevardin kohdalla meni ensimmäinen raitiovaunu ohitseni. Kotona uutisia katsoessani sain tietää, että Hakaniemessä oli osoitettu mieltä ja siksi ratikat olivat hieman aikatauluista sekaisin. En enää halunnut ajella kiskokiemuroita vaan talsin suoraan ja lyhintä tietä Kamppiin syömään eväitäni. Sitten jaksoikin taas katsella käsitöitä.