Bokseri ja mansikkalakritsaa

Tämä kaulakoru on letitetty kolmeen eri väriseen punertavaan vaijeriin. Se on kevyt kaulalla, mutta yksikertaisen näyttävä (hiplaajia riittää). Tein jäljelle jääneestä pätkästä lukottoman rannekorun. Vaijeri venyy sen verran, että menee peukalon päältä yli. Korussa on käytetty oranssin punertavia 4 mm lasihelmiä, kirsikkakvartsia (Luxonia) ja mustaa kiveä. Ying yang riipus on keraaminen, jonka olen saanut helmien korjauspalkaksi. Riipuksessa tietenkin papukaijalukko.

Alla Leijona ystäväni syntymäpäivälahja: karneolia, vuorikristallia ja onyksia ja akaattikolikko sekä muutama swarovski. Korunosat hopeaa. Lahjat teen yleensä jalommista metalleista. Itse olen yliherkkä vain maidolle, joten käytän yleensä hopeoituja osia ja muuta testattua korumetallia.

Mansikkalakritsa puoli on käsitelty ja bokseri osuus on jäljellä. Olo on kuin seinään törmänneellä. Käytin aamulla etukäteen hankkimani option olla kotona tämän päivän. Nenä tuntui vielä hieman jäykältä, yläleuka paksulta ja suun aukominen hieman aristi. Olen hieronut ahkerasti sormenpäillä nenän alapuolella olevaa arkaa kohtaa ja nenä ainakin tuntuu lähes normaalilta ja suukin aukeaa entiseen malliin. Yöllä vähän jomotti, joten otin kipulääkkeen ja tein kotoa yhden eilen unohtuneen työn. Olen syönyt porkkanakeittoa ja vatsa huutelee jonkun kiinteämmän perään. Pitäisikö testata, miten suuvärkki ottaa vastaan risottoa a la Rusina. Täytyy sulattaa 2 dl pikku purkki ja jatkaa isommalla, jos kakkuhakut toimivat suht koht normaalisti. Pelkään purevani eilen tikatut ikeneni vereslihalle. Mutta kun on NÄLKÄ!

Keinojuuret

Tältä näyttää uudet keinojuuret eli hammasimplantit, jotka korvaavat omat kakkoseni yläleuasta. Rodultaan ne ovat ruotsalaiset Astrat. Niitä kehuttiin pieniksi, sieviksi ja näppäriksi. Hinnasta ei puhuttu mitään. Epäilemättä hintakin on näppärä. Viikon verran näytän majavalta kun edessä on kaksi talttahammasta ja sitten symmetrisesti kummallakin puolella aukko, jonka jälkeen luuaines jatkuu normaaleina kakkuhakkuina.

Aina näitä operaatioita vähän jännää, vaikka asioihin perehtynyt ystäväni kertoi homman olevan simppelimpi kuin hampaan vetäminen suusta. Eniten inhoan lista ei muuttunut tälläkään kertaa vaan olen edelleen sitä mieltä, että puudutuspiikkien työntäminen ikeneen on karseinta, mitä olen kokenut. Sen jälkeen ei voinnut muuta kuin odottaa. Suu aukeni ihan itsestään, vaikka kuinka yritti pitää suun rentona kiinni. Ruuvien asentaminen tuntui lähinnä samalta kuin normaali poraaminen hampaaseen. Sitten langalla tilkut yhteen, sideharsotaitos hampaiden väliin purtavaksi. Viimeisenä toimenpiteenä ylähuuli rullattiin alas normaaliin asentoon. Antibioottia, kipulääkettä ja huuhtelunesteitä reseptit sekä suulliset että kirjalliset ohjeet jälkihoitoon. Puolen tunnin istunto.

Ystäväni noukki minut tihkusateesta ja heitti apteekin kautta kotiin. Onneksi hän on tottunut tulkkaamaan hammasummikkoja, joten hilpeästi hän kyseli sen seitsemän sataa sivukysymystä. Kotona olen viestittänyt lähinnä kirjallisesti, koska puhuminen on yhtä mongerrusta tosin muutama rohkea on yrittänyt saada sideharsorepliikeistäni selvää. Nauraminen sattuu ja hymykin on varsin kankea. Kohta on taas aika istua puoli tuntia pakastemansikat sidottuna nenän alle. Tyrehdyttää kuulemma kipua ja turvotusta sekä estää pahimmat mustelmat. Jahka puudutus katoaa niin nähdään onko nenäni vedetty tikkien kanssa vinoon.

Saas nähdä minkälainen päivä huomenna odottaa. Virallista sairaslomaa tästä ei saa kuin tekopäivän. Oma aikani oli iltapäivällä, joten ei mitään sairaslomaa. Juttelin esinaiseni kanssa itselleni etukäteen, että voin olla huomenna poissa, jos tuntuu siltä, että jomottaa ihan liikaa tai yölllä ei ole saanut nukutuksi. Puhelinpalvelusta sanoin itseni irti ja siirsin kroppani arkistohommiin. Asiakkaalle voi nyökätä, pudistaa päätään tai kohauttaa olkapäitään ja tarvittaessa vääntäytyä kysymysmerkin muotoon. Eiköhän se siitä.

ELMA ´08

Nämä näppärät ranteenlämmittimet nappasin mukaani messukeskuksesta. Kaipasin eilen jotain vastaavaa kun muinoin murtunut ranteeni ilmoitteli kelin muutoksesta äkäisesti. Alle voi laittaa lapaset niin ei nakkisormet tipu talven pakkasissa matkalle. Valintani oli tietysti lempivärini punainen.

Ennen vanhaan halot pinottiin mottiin. Nykyään ne niputetaan, tosin näistä pinoista ei tule kuutiota vaan lieriö. Sulavat linjat on muotia myös modernissa metsätaloudessa.

Tämä otus taisi olla alpakka. Leuat jauhoivat kahdeksikkoa, ei tule rasitusvammoja...

Tämä lehmä oli kaikista paikalla olleista eläimista suosikkini. Kaunis karvoitus, sisäsiisti, vaatimaton, rauhallinen ja vähäruokainen. Taas hurahti reilu neljä tuntia messukeskusta kierrellessä. Muutamia tuttujakin tuli vastaan. Pohdin perjantaina, että pitääkö väsätä helmeilevä pinssi rusinapurkin pahvista, mutta kotoa ei löytynyt rusinalaatikkoa, joten suunnitelma jäi seuraavaan kertaan ;)

Koiran elämänohjeet

Nyt on nuppi niin tyhjä, ettei keksi mitään sanottavaa. Siksipä kaivelin arkistostani koiran elämänohjeet, jotka sopivat hyvin meillekin. Kuvassa korvakoruriipuksiani. Vasemmalla salmiakkimansikka ja oikealla kesätaivas.

* Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.
* Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.
* Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.
* Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.
* Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.
* Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
* Syö halukkaasti ja innostuneesti.
* Ole uskollinen.
* Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
* Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.
* Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.
* Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.
* Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.
* Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.
* Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.
- Veronica Hay

Violettia, lilaa ja purppuraa

Kaamosta ja talviunitautia vastaan taistellaan uusilla sävyillä. Tumman violetti foliohelmisydän (Nana), lilan ja vihreän värisiä lasihelmiä (Idänhelmi) sekä kirsikkakvartsia (Luxonia).

Talviunitauti iskee heti kellojen siirron jälkeen ja sekoittaa valvomisen ja nukkumisen rytmin. Vai mitä sanotte viimeisestä vuorokaudesta? Järjestelin valokuvia viime yönä kahteen. Kuitenkin aamu-unisyndrooman vastaisesti pomppasin ylös yhdeksältä, koska ei nukuttanut ollenkaan. Kaiken kukkuraksi ei nukuta vieläkään. Sen kyllä tunnen nahoissani kuuden tunnin päästä.

Verenpisara

Olin kaivannut jotain punaista viime viikolla enkä löytänyt sopivaa riipusta, joten tein sellaisen. Idänhelmen halloweenkutsu sattui juuri sopivasti, joten lähetin verenpisaran sinne. Miten lie aivojen ja sormien yhteistyö ennakoinnut muutenkin sydänverenvuotoa, sillä tunsin itseni tänä iltana supertyhmäksi. Ehkä minun pitää vaihtaa viuhtomisen toimintamallia aivan tavalliseksi tekemiseksi. Joskus sitä luulee edistyneensä ja kulkee hieman leijuen, mutta aina löytyy joku, joka palauttaa maan pinnalle. Kilometrin pituinen huokaus. Muoks. 3.11.08 Minnehän kuvani on kadonnut kun sitä ei kilpailusivuilta löytynyt. Osoite oli oikein, tarkistin sen. Onkohan minut noiduttu???

Pimeä vuodenaika

Litisee, puhisee, kolisee ja suhisee. Äänien kirjo on kovin vaihteleva tänään. Koko päivän on satanut. Ikkunoista ei näe muuta kuin pisaroita ja valon vaihtelua. Sekin on lievästi liioiteltua, koska väriskaala on ollut joko harmaata tai mustaa.

Ulkoiluni äänestyksen kera jäi lyhyeen. Kotitaloni suojassa ei tuullut eikä sade häirinnyt, mutta sen ulkopuolella tuuli repi hihoista hippasille ja sade täplitti silmälasit. Minun lisäkseni kaikki muutkin näyttivät tulevan paikalle kumisaappaissa ja muissa veden kestävissä vetimissä. Yritin urhoollisesti kiertää korttelin, mutta meren puolella käveleminen oli toivotonta kiemurtelua tuulen oikkujen mukaan. Kotiin tultuani sytytin parvekkeelleni myrskylyhdyn tuomaan edes hieman valoa ankeaan päivään.

Huh, tätä se sitten taas on seuraavat puoli vuotta enemmän tai vähemmän.