Sataa rankasti

 

Kastuin, vaikka pysäkille oli lyhyt matka.

Hyppäsin bussiin ja minimoin ulkoilun.

Kävelin kauppakeskuksessa ympyrää useamman kerroksen verran.

Ruskaa pukkaa

Sama tien pätkä kahdesta suunnasta.

 

Purkutuomio

 Häkeltyneenä katselin terveyskeskuksen katoamista kun kävelin Parantolan puiston kautta viikonlopun viettoon. Harmi sinänsä, terveyskeskus oli niin hyvän kävelymatkan päässä. Uusi terveyskeskus on sairaalanmäellä eikä sinne puolikuntoisena voi mennä kävellen. Ymmärrän kyllä, että Keusote haluaa karsia kustannuksia eikä lättänä rakennus vastaa nykytekniikan vaatimuksia. Toivottavasti tilalle tulee jotain järkevää jugendlinnan naapuriksi. 

Lokakuu = lenkkikuu

 

Lupasin osallistua @hennajokion lokakuu = #lenkkikuu haasteeseen. Koska kävelen päivittäin muutenkin, lupasin olla käyttämättä bussia pikkumatkoilla ja kävellä portaat 5. kerrokseen ylös, mikäli mukana ei ole mitään painavaa eikä sada vettä räntää lunta, jos sää onkin luvannut kuivaa eikä kurahousut ole mukana. Syyskuun flunssan jälkeen kunnon kohottaminen pienin askelin on aiheellista.

Torstaina piti tehdä isompi kierros keskustassa, koska mielenosoitus pisti poikki normaalin kävelyreitin. Kaverin "tamagotchi" (askelmittari) on ollut taskussa, koska olen halunnut huvin vuoksi seurata, minkä verran päivän aikana tulee käveltyä työn ohessa. Jo viikossa on käynyt ilmi, että joinakin päivinä joutuu tallustelemaan milloin mistäkin syystä enemmän ja näkyy heti päivän askelmäärässä. Pitää vaan ottaa sellaiset housut käyttöön, jossa on taskut, sillä Ovelia-kassissa se ei ole työpäivän aikana mukana, jolloin osa askeleista jää mittaamatta. 

Ruskan ensi puraisu

 Muutaman kylmän yön jälkeen, vaahterat ja lehtipuut ovat vaihtaneet väriä. Ylimääräinen kävelykierros Rastilan leirintäalueen kautta suorimman reitin sijaan. @hennajokio Lokakuu = #lenkkikuu

Kaunis syyskuun päätös

 Näkymä Vuosaaren metroasemalta länteen. 

Syyskuun 2025 viimeinen ilta on kaunis. 

Tervetuloa takaisin

 Tällainen oli aamun kuva itään, kun painelin poikkeuksellisesti auringonnousun suuntaan 5 kk metroa korvaavien bussiseikkailujen jälkeen. Kipittäessäni Vuosaaren metroaseman läpi, aulassa viriteltiin virallisiin avajaisiin. Onneksi olin ajoissa liikenteessä, sillä 15 vuoden aikana Vuosaaren terveysasemalla oli tehty muutoksia. Pienen eksymiskierroksen jälkeen löysin itseni oikeasta aulasta odottamassa pääsyä akuuttihoitajan luokse haavan puhdistukseen. Varttia vaille yhdeksän avajaiset olivat ohitse, mutta tarjolla oli yhä kahvia, pullaa, karkkia ja metroheijastimia. Nyt heijastin on syystakkini taskussa ja mukava oli aloittaa työmatka kahvikupin kera. Yleensä juon kahvin vasta töissä, jos ehdin.