Kesän vihreää

 Kesäapulaiselle setti, tosin unohdin ottaa korvakorut mukaani. En muista sitäkään, onko hänellä ne ratkaisevat ylimääräiset reijät. Hölmistyin kun pitkulat tulivat vastaan laatikossa eilen.

 Eräs ystäväni sain lasikuutioita korviinsa.

Tästä ranerenkaasta mieleeni tulee maanpeittokasvi nimeltä Pikku Talvio. Ehkä siksi, että istutuspaikasta riippuen lehtien väri vaihtelee eri vihreän vivahteina ja aivan samoin kukkaset näyttävät joskus sinisiltä tai violeteilta.

Kukkavaahtoa

Luonnon pienet ihmeet jaksavat aina vaan ihastuttaa ja ihmetyttää. Siksi se on myös mielenkiintoista kuvattavaa. Moni on ihmetellyt vimmaani kyykistellä kameran kanssa nenä kukkapuskissa. Ei voi mitään, maailma on mielenkiintoinen myös objektiivin kautta. Tässä yksityiskohtia kotipihan pensaikosta. Naapurista löytyi samaa vaaleanpunaisena versiona.

Vedenpaisumus

 Viikolla on satanut reippaan puoleisesti eikä luonto ole enää janoinen.

Syntyy järviä ja jokia sinne missä askeleet ovat polkuja kuluttaneet tai minne maa viettää kohti sadevesikaivoa, joka sijaitsee suurin piirtein oikean puoleisten kivien kohdalla. Polku oli kokonaan veden peitossa. Onneksi nurmikko oli suhteellisen ylämaata, vaikka olikin märkää.

Perjantaiaamuna nappasin sateenvarjon alta kännyllä muutaman kuvan. Vielä ei tarvinnut uida, mutta saappaat olisivat olleet tarpeen. Kotiin palatessani lainehti vielä lasten pelikentällä. Muuten ylimääräinen vesi oli innokkaiden kanavanrakentajien ansiosta löytänyt oman paikkansa.

Korvakissat

Erään kissaihmisen korvakorut. Kissanpäät ovat kotoisin Idän helmestä, jonka uusia tiloja olin katselemassa lauantain avajaisissa ja maanantain helmeilyillassa, jossa en saanut oikein mitään aikaiseksi suun saranoiden loksutusta lukuun ottamatta.

Minttusuklaapisarat

 Käärmeennahkajaspispisarat keikkuvat kahden kantajan korvissa.

Kesänuha

Kesänuha iski. Kyllä se onkin pörrännyt ympärilläni jo pari viikkoa, mutta tuhti annos valkosipulia ja C-vitamiinipitoisia marjoja on pitänyt sen loitolla. Toisaalta olen ajatellut, että niin kauan kuin palelin jatkuvasti, edes pöpöt eivät halunneet muuttaa kehooni asumaan vaikka pukeuduin lämpimästi pitkähihaiseen ja parhaina harjoittelu iltoina myös koisyömiin käsineisiin. Viime viikolla tunsin itseni sisäisesti lämpöiseksi ja kuljin ulkoilmassa pelkässä t-paidassa. Erään ahkeran aivastelijan avustamana uudet pöpöt lösivät lämpimän paikan asustaa. Ihmettelinkin kun olin hirnuisen toistaitoinen koko maanantain. Mitään en tuntunut saavan aikaiseksi ja tavarat kulkivat lattian kautta perille. Eilen heräsin jäykkänä ja tukkoisena. Iltapäivällä pettivät nenäni tiivisteet ja tuuletin kitarisojani aivastelemalla. Illalla olin ihan tööt ja nukuin melkein kellon ympäri. Tämä aamu ei tuntunut yhtään paremmalta, vaikka parvekkeen ovi olikin kiinni vilpoisen yön vuoksi. Sateen kohinan keskellä ilmoitin yangisteille, etten tänään tule tuuliselle rannalle harjoittelemaan. Nenä vuotaa yhä, mutta olo on jo vähän parempi. Valkosipulimurkskakuuri ja mustaviinimarjanapostelu jatkuu edellen. Piti lähteä viikonlopuksi reissuun, mutta ehkä on parempi levätä kotona.

Parveke helmet

Tässä tämän kesän amppelitomaatin satoa. Pyyhekken päällä on ensimmäinen makea punainen helmi. Sitten rytinällä punastui kourallinen vähän pienempiä pyöryköitä. Vielä on pari rypäletomaattia kasvamassa. Odottelen lisää kukkia pölytettäväksi, mutta en ole pariin viikkoon nähnyt yhtään kukkaa. Kelitkin ovat sataa, paistaa, tuulee, joten nähtäväksi jää, onko kesän sato tässä. Viime vuonna sain loppukesästä paljon suuremman sadon.