Kaiken moiset tauot ja paastot tekevät terää aivoille ja kropalle. Lomalla voi hyvällä omalla tunnolla paastota vähän joka asiassa tarpeen tullen pöpön avustuksella tai ilman. Laiskottottelun ja luovan tauon ero on onneksi tulkinnan varainen.
Koko yön ne kulkivat melko varovasti ympärilläni. Isomman kissan liikkumiseen havahduin, mutta Pullan liikkeisiin en. Aamulla kun emäntä laskeutui keittiöön, ampaisivat molemmat kissat vauhdilla liikkeelle. Löhöilin edelleen silmät kiinni, vaikka sekä kissat että koira kävivät katsastamassa tilannetta moneen kertaan. Lopulta koiralta meni hermot ja se työnsi kuononsa suoraan nenääni ja alkoi käyttää vaaleanpunaista kieltään. Voi sitä riemua kun aukaisin silmäni. 
Painelin tänään hammaskeijun tarkistukseen. Oletin viipyväni siellä tovin kuvauksessa ja katselussa. Pikaisen tutkinnan ja parin kuvan jälkeen kitalakeeni tikattiin puudutusainetta. Taas oli yläleuka tunnoton nenäpiihin asti. Uh! Tämä on yksi eniten inhoan listani kärkikymmenikössä: suuvärkin puudutttaminen. Oisko mitenkään mahdollista kehittää joku tökötti, puudutuksen esipuudutus, jonka voisi sivellä siihen kohtaan, mihin piikitetään. Puoli tuntia myöhemmin kävelin kadulla kukkaro köykäsempänä ja suu täynnä uusia värkkejä. Tosin suunnittelemani aamiainen jäi väliin kun puudutusaineen vaikutuksessa olisin syönyt ylähuuleni paahtoleivän ohessa. Muuten tenavadieettini jatkuu eli helposti purtavaa ja nieltävää. Nenäni oli kylmä ennen piikitystä ja siltä se tuntui puudutuksen loppuun asti, vaikka sormeni kertoivat sen olevan lämpimän. Yksi asia toteutui tänään kumminkin suunnitelmien mukaan. Kävelin pitkin kaupunkia kauniissa auringonpaisteessa. Vain jäämeren tuuli rikkoi keväistä kokonaisuutta.
Vaikka lempivärini löytyvät ehdottomasti keltaisen ja punaisen kirjon väliltä ja sekoituksista, tulee minullekin kausia, että jotain muutakin täytyy käyttää. Pari viikkoa sitten ruskeaa, kellertävää ja vihertävää. Nyt parin päivän ajan kaikkea vaalean sinisen ja violetin väliltä. Perjantaina kirkuvan räikeän punainen alkoi särkeä silmiä, vaikka räiskyvät värit antavatkin aivonystyröille säpinää.
Ilmeisesti maaliskuun alussa ennakoin tulevaa kun tein violetin kaulakorun ihan itseäni varten.
Korvakorut puristetutsta meripihkasta, ovat kuin pienet auringot.
Anna vastaantulijalle hymysi. Se voi olla tänään hänen ainoa valoisa hetkensä.
Yliopiston puutarhassa lumikellot jo kukkivat. 
Nuppuja ja alkuja kasvaa kovaa kyytiä maasta kohti auringonpaistetta.
Joissakin puissa silmut ovat isoja, jännän värisiä ja valmiina poksahtamaan.
Tämä pensas soi. Kävelin puistikko ympäri ja yritin paikallistaa lähteen. Hyvin olivat varpuset piiloutuneet oksistoon, tirskutuskonsertti kuului kirkaasti. Nuo pienet kummalliset möykyt ovat lintuja, jotka kilpaa tirskuttivat auringonpaisteessa. Kuvan saa isommaksi klikkaamalla sitä.
Aloitin kyynärsauvojen palautuksella. Monen mutkan ja kilometrin jälkeen päädyin uimahallille vesihölkkään, jossa tavallisen ohjaajan sijainen teetti poikkeavia harjoituksia. Jalat eivät ole kipeät, mutta muita uusia lihaksia kyllä löytyi. Kerrankin juoksun jälkeen oli jano eikä tarvinnut pinkoa ensimmäiseksi vessaan.
Helsinki kukkii aina kaikkina vuodenaikoina etenkin jos on kävelyllä vanhemmissa kaupunginosissa. Pitää vain olla tarkkana ja katsella ympärilleen. Ystäväni sanoin, nosta nenä maasta ja katsele ylös. Tosin osa kuvistani löytyy ihan kävelytasoltakin, osa jopa alempaa. 
