Unihelmet

Molemmat helmet ovat variaatioita unestani, jossa pyöri bronsiitti, tiikerinsilmä ja savukvartsi.

Ensimmäisessä nauhassa lisukkeena on rondellit karneolista ja karkkijadesta sekä riipuksena kristalliperhonen.Tämä on menossa taiji tutulleni, jahka tapaan hänet seuraavan kerran.

Rannerenkaissa on lisäsin keltaisia kristallirondelleja.

Kristallirondellit sopivat myös puristetun meripihkahelmien lisukkeiksi. Keskimmäinen iso helmi on akaattia.

Molemmat rannerenkaat ja alla molempien kaulakorujen keskiosat.

Jaettu ilo on jäädytetty ilo

"Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa" totesi Nietzsche.

Olen suurempi kuin mikään, mitä minulle voi tapahtua. Kaikki nämä asiat, suru, epäonni ja kärsimys, ovat oveni ulkopuolella. Olen itse sisällä ja minulla on avain. -Charles P Lummis

Ja tämän päivän uutisten perusteella taidan heittää avaimen kappaleet sillalta mereen ettei kukaan koskaan enää pääse siitä ovesta sisään. Miksi kaikki aina pitää saada tietää mutkan kautta? Miksi kukaan ei koskaan kerro sille ihmiselle, jota asia eniten koskee? Epäilijälle ja viestin tuojalle on helppo antaa anteeksi. Sille, jonka olisi pitänyt puhua suoraan, ei. Tänäänkin olisi ollut puoli tuntia aikaa kakaista ongelma esiin, mutta kun ei. Niin monta ovea sulkeutuu ikiajoiksi.

Sinistä ja ruskeaa

Joku luovuuden pulpahdus on pärähtänyt päälle. Tosin siinä kärsii muut kotityöt, vaikka pääasiassa leikin helmien kanssa iltaisin telkkariohjelmien ääressä. Nämä siniset sopivat toisilleen. Saaja ei ole vielä selvillä, mutta eiköhän sekin asia järjesty. Joskus on hyvä olla varastossa jotain valmistakin.

Jälleen yksi lukkoharjoitelma. Tein tämän jo viime viikolla, mutta sopii hyvin tämän hetkiseen luontoon, josta löytyy yllättäviä väriyhdistelmiä ennen lopullista värien yltäkylläisyyden räjähdystä.

Muutama pääsiäiskortti. Löysin ääriviivatekstejä kaupasta, joten nappasin arkin mukaani ja liimailin niitä osaan kortteja. Jos muistaisin vielä ostaa postimerkkejä.

Kaupunkikävelyä

Harrastin eilen kaupunkikävelyä ennen ja jälkeen elokuvan. Päivä oli keväisen lämmin vaikkei aurinko paistanutkaan, pilkahteli vain silloin tällöin pilvien lomasta ja tuulikin yltyi vasta iltasella.

Lumi on kadonnut lähes kaikkialta. Töölönlahti oli vielä jäässä. Maiseman pääväri oli ruskea enkä tarkoita kanien ym. luontokappaleiden papanoita ympäristössämme.

Puut ovat saanneet silmuja ja lavustot näyttävät heti tuuheammilta ja eri värisiltä.

Kohta pääsen taas puistoon lauantaiharjoituksiin. Jää oli kadonnut eikä järviäkään näkynyt enää missään. Sorsat taapersivat nurmikolla ja testasivat uimista jään päälle sulaneessa vedessä.

Elokuvia

Mitä vanhemmaksi Clint Eastwood tulee, sen parempia leffoja syntyy. Kävin lauantaina katsomassa ystäväni kanssa juuri ensi-iltaan tulleen Gran Torinon. Välillä lähes uneliaan hitaasti etenevässä leffassa on kuivaa huumoria (tosin nauroin aina eri kohdassa kuin muut). Vaikka elokuvassa ei ole onnellista loppua, antaa se paljon ajattelemisen aihetta, myös täällä pohjolan perukoilla. Viime kesänä ostamani sarjalipuissa on vielä muutama jäljellä. Niinpä kävin tänään katsomassa 3D piirrettyä Monsterit vs. muukalaiset, jolle sain nauraa urakalla. Paljon tuttuja juttuja eri sci-fi leffoista oli siirtynyt piirrettyyn versioon. Olen nähnyt melkein kaikki Disneyn ja Pixarin piirretyt leffat. Olen aina niistä pitänyt eikä minulla ole ollut ikävaihetta, jolloin en olisi niitä halunnut katsoa. Yleensä käyn ne katsomassa ihan yksin, mikä hämmentää joitakin sangen nuoria katsojia kun täti tulee katsomaan leffoja ilman lapsia.

Vuosijuhla

Perjantaina vuosijuhlat vaativat taijituntien hylkäämistä, snif. Päätin yllättää poppoon ja pukea päälleni itse hyvän ohjaajan avustuksella tekemäni mekon. Poikkesin hieman tyylistä, mutta ainakin se sopi hyvin 100 vuotisjuhlan teemaan. Ikävä kyllä feresistäni ei ollut kuin puolikkaita kuvia, joten tässä värimaailma.


Kengitys aiheutti lievän paniikin perjantaiaamuna. Kaivelin torstaina lapikkaat esiin. Mikä lie aivonystyröiden älynväläys aiheutti sen, että harrastin huoltokävelyä roskapussien merkeissä ja oikea lapikas alkoi kalvaa kantapäätäni. En voinut ottaa ihan mitä vaan mukaani. Piti olla sellaiset, että pystyin kävelemään useamman tunnin ne jalassani. Paniikki kasvoi ja pian totesin, että pakko laittaa puolivartiset talvikengät jalkaan. Ne eivät ainakaan ala hangata kun ovat olleen käytössä jo useamman talven. Ei ehkä ihan asuun sopivat, mutta paremmin kuin talvilenkkarit tai huopatossut.

Yhtään sopivaa korua ei varastostani ennestään löytynyt, joten viime tipassa kiiruhdin askartelukauppaan puuhelmien ostoon. Onnea oli matkassa, koska löysin täsmälleen pukuni värisiä helmiä, joista nykersin kaula- ja rannekorut itselleni. Marimerkon unikko sopi väreihin, joten sekin pääsi mukaan.

Juhlat menivät tällä kertaa paremmin kuin odotin. Korvatulpat unohdin tälläkin kertaa kotiin. Ruoka oli hyvää ja muistikortille tallentui yli 850 kuvaa.

Liikuntapainotteinen päivä

Tänään työpäivä koostui laatikkorumbasta. Uusia vuosikertomuksia rullakollinen kirjaamoon edelleen sisäisen postin kautta ympäri kaupunkia sekä uutta pakettia lähivarastoon ja vanhaa tavaraa paperikeräykseen. Työpisteeni sijaitsee montussa. Uusi puoli on 5 askelmaa korkeammalla kuin vanha puoli ja sinne johtaa portaiden lisäksi tavarankuljetusluiskat. Lähin ylämäki on aika jyrkkä, mutta toinen 3+2 askelman ylämäki on sekin täydessä lastissa melkoinen seikkailu. Polveni vuoksi olen heittäytynyt blondiksi. Käytännössä se tarkoittaa, että talonmies apulaisineen saa tämän tästä pyyntöjä tavarakärryjen siirtoon alemmas tai ylemmäs. Tietysti postikeskus sijaitsee ylemmällä tasolla. Toinen variaatio on seistä kärryjen vieressä ja odottaa pahaa aavistamattomia muskeleita paikalle ja neuvoa fiksuin tapa siirtää kärryt lasteineen. Kolmas vaihtoehto on jättää kärryt jompaan kumpaan tasoon odottamaan ja kirjoittaa avunpyyntö joko laatikoiden kylkeen tai teipata lanketti kärryyn. Aina joku ohimennessään kippaa tavarapaljouden suuntaan taikka toiseen. Kärryjen lastaaminen alku ja loppupisteessä on hidasta ja ajatukset pitää olla koottuina tekemiseen. Tänään jätin suosiolla punttisaliharjoitkset väliin.

Työpäivän päätteeksi kävin kuitenkin kastelemassa itseni uima-altaassa. Pitkästä aikaa pääsin veteen hölkkäämään. Tauon aikana tekniikka oli lähes unohtunut ja kelluin vedessä kuin korkki. Onneksi ohjaaja tuntuu kertaavan perusteet joka kerran aloittaen vartalon asennosta ja päättäen jalkojen liikkeisiin. Hyvä juttu, sain minäkin jälleen kerran kiinni punaisesta langasta.
Pikajuoksun jälkeen lopetimme hiihtotekniikkaan ja selällään polkupyöräilyyn. Vesijuoksu aiheuttaa vesijuoksua, joten loppuvenytysten jälkeen piti kipittää äkkiä vessaan ettei tullut keltaisia päästöjä altaaseen. Kaiken kaikkiaan olin nääntynyt, janoinen ja nälkäinen. Ensi viikon tunti on jo varattu.

Alla yksi sarja pääsiäismunauskortteja. Pitää viikonloppuna piirtää osoitteet kuoriin ja ostaa merkkejä, että postipoika kuljettaa ne ympäri Suomen maan.