Pari viikkoa sitten kävelin metrolta kotiin auringonlaskun jälkeen. Pihavalossa kuperkeikka töyssy kiilteli jäisenä. Otin varman päälle ja siirryin lumihankeen kävelemään. Ohitin puunrungon ja kumarruin oksien alitse. Viimeiset askeleet piti liukastella hokkikengillä jäätä pitkin ja otin kiinni viimeisestä puunoksasta. Vertikaalinen tukikeppi ratkesi (meni poikki) viimeisen jäisen alamäkiaskeleen kohdalla. Kävelin oksa kädessäni kotiovelle. Kotona olin nakata sen roskiin, mutta silmäni kiinnittyivät silmuihin, joten laitoin oksan pulloon ja nostin ikkunalaudalle. Eilen huomasin minikokoisten vaahteran lehtien auenneet ja lisää on tulossa. 💚
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti