Kesäkuussa 2019 kävin työhaastattelussa Haagan alppiruusupuiston lähistöllä ja samalla kiertelin alueella, jossa suurin osa puistoa oli nuppujen merenä, mutta vain harva pensas kukassa. Sen jälkeen olen yrittänyt päästä käymään puistossa kukinnan aikaan siinä onnistumatta, mutta tänään sattuivat kaikki muuttuvat palikat kohdilleen ja ajelin busseilla puistoon. Sattuipa vielä niin, että näin entisen työelämän tuttuja matkallani.
Alppiruusujen ja atsaleijojen lisäksi alkuperäistä luontoa on vaalittu. Metsäpuutarhan alueella kasvaa mattona sudenmarjoja, lemmikkejä ja jonkun verran mansikkaa.
Vaikka aamu oli kylmän viileä ja tihutteli vettä, iltapäivällä poutaantui eikä takkia tarvinnut. Kukat tuoksuivat ja hyönteiset surisivat.
Mielenkiintoisinta oli nähdä, kuinka pensaat ovat saaneet kasvaa isoiksi kuin puut. Puutarhoissa niitä näkee hallittuina pensaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti