Ihailen näitä vanhoja latoa. Eri aikakausien käden taitoja ja osaamista. Mitään ei heitetty hukkaan ja kaikki käytettiin tarvekaluja, rakentamiseen tai lopulta polttamalla. Tuhkakin voitiin hyödyntää.
Jokin ötökkä on jäänyt puun sisään vangiksi ja muovannut hämähäkkimäisen kuvion. Ensimmäinen itikka puri tänään etusormeen ja banaanikärpänen on ahdistellut minua koko illan. Ötököiden aika on jälleen täällä. Mikä lie jäärä on syönyt puuhun kauniin hieroglyfisen koristepinnan?
Joka retkellä käyn ihailemassa latoja joko aloittaen tai lopettaen kävelyretki sinne. Jos en katsele valon ja varjon leikkiä puun pinnalla tai pohdi entisajan käsityötaitoja, harjoittelen latoaukiolla sarjan taijia tai asahia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti