keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Sisäinen karhuni on herännyt ...

ja valmistautuu talviuneen pimeäksi vuodenajaksi ...


Sen teki Karibianmereltä lähtenyt hirnumyrsky, joka synkensi kotoisen taivaan tummaan pilvivaippaan viikon alussa. Vireystilani putosi kuin kivi syvään kaivoon. Pimeys aiheuttaa napostelun tarvetta ja kilon porkkanapussi katoaa koti-iltoina majavamaiseen nakerteluun.

Matalapaine saa kaikki ammoin vahingoittuneet nivelet ja luut natisemaan kirkuen liitoksissaan. Se, jos mikä, edesauttaa refleksiä ryömiä peiton alle nukkumaan koko talveksi. Sitä ennen koinsyömä luusto lääkitään konimuskaakkimuslinimentillä ja lämpimällä villahuovalla.

Matalapaine kumoaa tehokkaasti myös täysikuun unettomuuteen liittyvät vaikutukset, jotka yleensä vaikuttavat korvieni väliin asennettuun tutkaan kuun pienentyessä. Kuuhulluus on myöhempien ikävuosien krooninen vaiva, jota en nuorempana tiennyt omaavani. Silloin aivot sammuivat korvan koskettaessa tyynyä ja käynnistyivät aamulla herätyskellon ulvoessa. Siihen väliin mahtui vain unta ilman taukoja.

Tiistaina nukuin töissä silmät auki enkä ollut kovinkaan sosiaalinen olio. Kroppaani oli asennettu kolme vasenta kättä ja pääkoppani oli epäkunnossa aivojen valuttua johonkin sadevesikaivoon. Siksi varmaan menin eilen nukkumaan pienen taistelun jälkeen jo ennen iltauutisia ja nukuin kellon ympäri. Olo on vähän pirteämpi, vaikka aamulla kuunnellessani kattopeltien kolinaa ja sateen ryminää teki mieleni vetää peitto uudelleen korviin ja ryömiä patjan sisuksiin. Onneksi aurinko on tänään käynnyt vilkaisemassa ja pilvet ovat hieman vaaleampia kuin eilen. Paista aurinko, paista!

4 kommenttia:

  1. Onhan tuota pimeää ja sadesäitä ollut viime päivinä. Kuuhullu olen ollut niin pitkään kuin muistan.
    Pitäisi olla ahkera korttien teossa, vähän on jähmeetä kun ei aurinko anna piristystä. Vielä aika vaatimattomalta näyttää tuo korttivarasto ja viikon kuluttua pitäisi olla niitä jo myymässä ;-)

    VastaaPoista
  2. Vähän onneksi helpottaa, vaikka aika uhkaavan harmaata on nytkin. Tuuli on sentään vähemmän äkkiväärää kuin eilen ...

    Niiskuttelen hiukan, onkohan pöpö kokeilemassa vastustuskykyäni kun viikonloppuna halasin salillisen tuttuja.

    Joulukortteihin en ole saanut vielä tuntumaa, mutta monta lahjaa pitäis tuumata ja duunata ... väriongelmia :S (voihan mato).

    VastaaPoista
  3. Niin tiedän tuon tunteen, myös sen minkä matalapaineet aikaansaavat. Murrr. No, enää rapiat 190 päivää kevätpäiväntasaukseen!

    VastaaPoista
  4. Ihana ihana auringonpaiste on hellinyt pari päivää, mutta sadetta, kuraa ja pimeää on taas luvassa ... mur mur (kilometrin pituinen huokaus) ...

    VastaaPoista