Hammaskeijun kuulumisia

Kävin tänään hammaskeijun penkillä. Istunnon alkusanat alkoivat askarruttaa, että vieläkös ehtisi karata ovesta ulos: mitäs sinun kanssasi tehdään. Avasin tyynesti suuni ja sisään kurkistaessaan keiju totesi: ahaa, nämä hampaat. Ystäväni vitsaili illalla: "Olettepa tutun näköinen. Suu auki! Ahaa, rouva Lindström, hauska tavata pitkästä aikaa!"

Jossain vaiheessa sain varoituksen: saattaa vähän nipistää. Painoi leukaluut rutisten haitarille ja ikenen rullalle. Siinä kaulaa pituussuunnassa venyttäen tuskaa minimoidakseni, kysyi hämmästyneenä, sattuiko. Ja niin maan perusteellisesti. Tulos: uskomattoman kipeä mustelma molemmin puolin hammasta. Kaiken kukkuraksi vasen hammas ei ollut sopiva. Sama käsittely jatkuu ensi viikolla. Kääks!

Hassuinta käsittelyssä oli se, että kun leukaluuta kropeloidaan, niin polveen sattuu. Ilmeisesti minulla on suora piuha nenän alta polveen. Kävellessäni asioilla ja harjoitellessani puistossa taijia, pystyin kuuntelemaan sydämeni lyöntejä tai askelten tahtia hammaskaluston kautta. Kotiin päästessäni nappasin yhden buranan. Heti helpotti.

Lämpimät päivät tekevät luonnolle ihmeitä. Koristehedelmäpuussa oli nuppujen runsaus ja muutama kukkakin oli auennut. Pihlajan tunnistaa jo omaksi lajikseen ja lehmus on auringossa upeimmillaan. Kun katsoin illalla peiliin, oli naamakin saanut väriä. Näytän ihan pesukarhulta kun rillien alta olen valkoinen.