Ensimmäinen lumipeite

 

Perjantaina kävelin asemalta kotiin auringon laskiessa ja taivaan hoitaessa tumman sininsenä. Vaihdoin kotivaatteet ja purin sapuskat kaappiin sekä laitoin kahvin tippumaan. Ehdin hetken istua ja ihmetellä pimeyttä kunnes palasin keittiöön noutamaan kahvia ja kas, ulkona sataa lunta ja maa on valkoinen. 

Yöllä oli pakkasta liki kymmenen astetta ja lunta oli tullut hieman lisää. Maa oli valkoinen vielä lauanta-iltanakin. 

Kaatosade vaakasuunnassa

Aina kun nenäni ulos vein, alkoi sataa kaatamalla vettä vinottain ja vaakaan. 

Rastilassa taivas oli pilvessä eikä vuotanut, joten kurapöksyt unohtui naulakkoon. Sadetakki oli päällä, joten vain pöksyt kastuivat. Ehtivät päivän aikana kuivua ennen uutta kastelua. Onnellinen vesisateesta, pohjoiseen on luvattu saman verran lunta.

Rautatieasemalla sateen määrä oli kolmasosa matkan alkulähteestä. Kaupungin valot heijastuvat märästä asvaltista. 

 

Sitkeät pensaat

 

 

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin lämpöisiä, että osa pensaista on yhä lähes vihreitä ja toiset taas ovat tehneet uusia silmuja. Muutama rikkaruohokin jaksaa vielä tehdä kukkia. 

Ikkunaprinssi

 

Ruudun takaa Konsta Hietanen lauloi ikkunaprinsessasta läheisten illassa.

 

Dekkari: Anu Ojala, Kuolinsoitto

Kirjojen vaihtohyllystä löytyi pokkaridekkari, jonka tekijän nimi kutitteli hevoshullun aivonystyröitä. Nappasin kirjan reppuun ja luin sen viikonlopun aikana. Tarina kaappasi mukaansa ja eteni sujuvan joutuisasti.

Tutkin kirjoittajan bio.- ja bibliografiaa. Tuttuja nuorten kirjoja löytyi useampikin. Ronja Jentzschen -sarjaan on enemmänkin opuksia. Pitää vain kulkea silmät auki kirjojen maailmassa. 

Ruska

 

Yhä löytyy pensaita, joissa ruska loistaa.

Hyvin* on luovuttanut *kään naapurikaupungeille. Tämä juliste on Pukinmäen aseman lähistöllä olevalla bussipysäkillä. Hauska juttu. 

Hyvinkään taikametsä

Pimeän vuodenajan valotaidetapahtuma Hyvikään Willatehtaan korttelipihalla ja kammokuja luurankoineen. Hurrrrjan näköiset pellet olivat niin ystävällisiä, että pienimmätkin taaperot uskalsivat käydä läpsäyttämässä kämmenet niiden käsiin hetken mietittyään. Saippuakuplakone savupalloineen sai aikuisetkin hyppimään palloja poksautellen (muutkin kuin minut ;).

 

Samalla tuli käveltyä huomaamattaan monta kilometriä ylimääräistä.