Abnkallisgalleria

 

Ankallisgallerian taideaarteita nähdään nyt ensimmäistä kertaa myös Ankkalinnan ulkopuolella! Kokoelmistaan tarkka Ankallisgalleria on vuosien neuvottelujen jälkeen suonut tämän kunnian Ateneumin taidemuseolle Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi. Ankallistaiteen helmiä nähdään Ateneumin teosten rinnalla Suomen taiteen tarina -näyttelyssä.


Ankallisgalleria on Ankkalinnan johtava taidemuseo ja ankkalinnalaisen taiteen kehto ja koti. Sen rakastetut kokoelmat kattavat ankallistaiteen helmet 1800-luvulta aina nykyhetkeen saakka. Ateneumin vierailunäyttelyyn on koottu edustava otos teoksia Ankkalinnan taiteen kultakaudelta, jolloin kaupungin ankallisidentiteettiä rakennettiin taiteen keinoin. Usein aiheet kuvaavat koskettavalla tavalla Ankkojen suhdetta toisiinsa ja ympäröivään luontoon.

Taiteentuntijoiden keskuudessa ihastusta on kautta aikojen herättänyt ankkalinnalaisen ja suomalaisen taiteen suhde. Monet aiheet toistuvat kummankin taiteessa, esimerkiksi Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot on hämmästyttävällä tavalla samankaltainen kuin Nantti Vonriktin Taistelevat Ankat. Samoin Akseli Kala-Kallelan tuotannossa on useita Akseli Gallen-Kallelan maalausten kanssa yhteneväisiä teoksia.

Alpertti Aatelviltti: Ankkalinnan raatihuoneen torilla

Alpertti Aatelviltti: Isoäiti Mummo

Alpertti Aatelviltti: Leikkiviä ankanpoikia rannalla

Altti Fasaani: Elämäntaiteilija Hannu Hanhi

Akseli Kala-Kallela: Aku Ankan setä

Akseli Kala-Kallela: Ankanpoika ja varis

Akseli Kala-Kallela: Ankervon kirous

Arvi Liljaluntti: Hansu Hanhi työssään

Eino Maininkinen: Kylpyankka

Huuko Simpura: Iltaa ja köyhyyttä kohti

Nantti Vonrikti: Taistelevat Ankat

ANKALLISGALLERIA-OPASTUS

Kierroksen aikana tutustutaan erityisesti Ankkalinnan taiteen kultakauden teoksiin sekä niiden sukulaisteoksiin Ateneumin kokoelmanäyttelyssä.

Ateneumin museokaupasta ja verkkokaupasta löytyy korttivalikoima Ankallisgallerian teoksista sekä muita Ankallisgalleria-tuotteita.

Hartsikorukurssi

Jälleen Kässäkammarin käsityökurssilla. 

Tällä kertaa opeteltiin hartsin käyttöä saman tapaisissa töissä kuin edellisellä viikolla. Pohja oli sama ja kynsilakkakorukurssin oppeja pystyi hyödyntämään.

Pohjat on putsattu ja lakattu samoilla aineilla kuin viikko sitten. Toin mukanani pieniä helmiä ja korunoisia. 

Käytin paperia, harsoa sekä kimalteita. Kun ne kuivuivat, lisättiin hartsi peittämään ja kiinnittämään pieni "amme", johon kollaasi oli soviteltu. Sitten metsästettiin ilmakuplia ja odoteltiin kuivumista pari päivää.

Taisin innostaa korttelikerholaiset, koska sitä toivottiin myös kevään korukurssiksi. 

Kynsilakkataide

Kävin Kässäkammarin  (Itäkeskuksen käsityökauppa) järjestämällä kynsilakkakorukurssilla. Koska itse en ole saanut Van Goghin tai modernin taiteen luoja vaan ihailija, piti harjoitustyöt tehdä sen mukaan mitä purkeista sattui tippumaan ulos tai pensselin kärjestä roiskumaan. Niihin sitten sulavasti lisäisitkin kiillettä ja kuvauksia. Hienoja silti tuli kokeilevan minitaiteen väriläiskistäni. Sitten vaan läpinäkyvät kuvut liimalla päälle kun alusta oli kuivunut.

Suuri puhallus

Nonni!  Hyvin lähti tämäkin viikko käyntiin. Nyt on sekin koettu kun lähes absolutisti puhaltaa pilliin maanantaiaamuna töihin tullessaan.

 Eteinen oli täyteen ahdettu isoja mustapukuisia miehiä sekä yksi tuttu työturvallisuusinsinööri. Minä mumisin haukotellen huomeneni ja aioin kävellä muina naisina puolinukuksissa hissille kun yksi järkäleistä työnsi mustaa mötikkää naaman eteen. Sanoin, että menee hyvä pilli hukkaan ihan turhan takia, mutta vetäisin keuhkorakkulat ilmaa täyteen ja tutulla taijitekniikalla puhalsin ulos pitkään ja hitaasti. Ihan kuulemma oli puhdas tulos. Mikä ylläri! Olisin kyllä vähä paljon kamalasti yllättynyt, jos viisarit olisivat heiluneet ja pyytänyt kyydin lähimpään lasarettiin.

Onneksi ei ole korsteenin vikaa, tupakoitsijat on puhaltaneet ulkona käydessään uudelleen joka kerran. Huonekaveri kertoi, ettei lounasaikaan enää ollut joukkoja ovella. Seuraavaksi varmaan pissitään purkkiin, ettei käytetä huumaavia aineita tai popsita väärän värisiä pillereitä.

Päihteetön työpaikka ja nollatoleranssi.
Asiasta tiedotettiin viime viikolla, että puhallutukset on mahdollisia ja koskevat kaikkia ovesta kellokortilta hissille pyrkivät oli sitten omia, vieraita tai vuokralaisia.  Tietokoneen äärelle ei ole asiaa, jos on promilleja, vaikka ollaan tavallisilla konttorityöläisillä. 

Päihdeohjelma on lakisääteinen toimintamalli siitä, miten työpaikalla menetellään päihteisiin liittyvissä asioissa. Päihteillä tarkoitetaan alkoholin, huumausaineiden tai lääkkeiden väärinkäyttöä. Tämä tarkoittaa sitä, että päihtyneenä tai krapulassa työskentely sekä päihdyttävien aineiden nauttiminen työpaikalla on kiellettyä. Ensisijaisena tavoitteena on varmistaa päihteetön ja turvallinen työyhteisö.

Tarkoituksena on herättää keskustelua, joten ainakin tässä kohtaa on onnistuttu, tosin se ei varmaan tehostanut kikyä, sillä sen verran huulet lepatti päivän aikana. Toisaalta, jos liukastut, kompastut tai astut harhaan niin työt jää toisille ja pahimmassa tapauksessa vakuutus ei korvaa sairastelua.... tai asiakaspalvelussa palaa päreet pahemman kerran (saattaa niin käydä raivoraittiinakin, joten päästäänkö sitten kallonkutistajan juttusille?).

Keskustelua herätti se, että autolla saat tulla töihin, jos poliisin mukaan on 0,05 promillea, mutta et työpaikalle toimistotyöhön. Toinen hälinän aihe oli kyllä ihan aiheellinen eli yksityisyyden suoja. Jos kärähdät, niin koko talo on siitä tietoinen kun puhallutus tapahtuu kaikkien ovesta tulleiden edessä. Esimiehet tiedottivat, että keskustelua käydään kunkin kanssa henkilökohtaisesti, mutta ei siitä ole apua, jos työsuojeluhenkilökuntaa ramppaa naapurihuoneessa, joka on koko kerroksen taukotila. Esimies on liki valvomassa, mutta niin on kaikki työkamutkin eikä kaikkien tilannetaju ja tunneäly valitettavasti pysy omana tietona. 

Simppeli trilogia

Sain työehdotelman lauseella "ei sulta löytyisi jotain näperrystä", jotta saataisiin joku kiva yllätys ja kiitos kesäapulaiselle loma-ajan työrupeamasta elokuvalippujen lisäksi.

Olin koko kesän katsellut kesäavun muotokieltä, vaatetusta ja koruja, pohtien, miten toteuttaisin samaan henkeen ja väritykseen jotain vastaavaa, joten suunnitelmat olivat jokseenkin valmiina. Helmet piti vain kaivaa esiin ja toteuttaa hahmotelmat. Esitin ehdottajalle kolme erilaista korua saman teeman ympäriltä ja tämä kivikoru valikoitui lahjaksi. Pyöreäksi taivutettu koruvaijeri, jossa valmis lukko sekä riipus, josta roikkuu kolme kiveä akaattia ja jaspista.

MV kiekko kaulakoru

Musta kuin marraskuun maa ja valkoinen kuin keskitalven lumi. Jänniä kiekkohelmiä. Samaan aikaan löysin toisesta lähteestä kivan koruidean, jota ajattelin kokeilla näillä, jotka eivät ole ohjeen mukaiset, mutta ehkä helpommin käsiteltävissä, ehkä kenties.

Oranssi iltataivas

Kuva ilta-auringon suuntaan.