Pyykkipäivä

Perinteinen pyykkipäivän kuva. Ulkona on aurinkoista, lunta ja -15 astetta pakkasta. Parin tunnin urakka meni hyvin, mitään ei tippunut tai kaatunut. Kuvassa pyykkipoikia, jotka ovat tuttuja jo Haikalasta kotitalon pyykkitelineeltä. Osa on varmaan matkustanut monta tuhatta kilometriä matka-auton kyydissä. 

 

Aamuinen taivas

Aamuaurinko nousi lumisadekuuron takaa. Hyvinkäällä oli talvi, Helsingissä litsis lätsis loskaa. Tosin reilun tunnin aikana lumisateet saavuttivat aurinkoisen Rastilan. Hyvinkäälle palatessa tuiskutti ja tuuli voimistui iltaa kohden. 

Joulupukin avustajana

Tänä vuonna aloitin korttien tekemisen jo lokakuussa, mutta valmiiksi en niitä koskaan saanut. Sen sijaan käytin jouluisia tarroja varastostani (Putinki ?). 

Muutamat korvikset ja riipukset lähtivät matkaan. Vihreät eläkkeellelähdön muistoksi). Nuo pienet pinkit sienet tulivat ihan sattumalta jossain vastaan enkä vastustanut kiusausta vaan lähetin ne eräälle vaaleanpunaisesta tykkäävälle kollegalle. Kaikkea en muistanut edes kuvata.

 

Joulukranssi

 Joulukranssia olen suunnitellut koko vuoden. Metallinen rengas on ollut jo pitkään. Sitten löysin lehväköynnöksen, jonka punoin renkaan ympärille. Jäljelle jäävän pätkän sidoin laidasta toiseen pariin kertaan ja kolmanneksi nauhaksi kuparilankaan pujotettuja helmiä. Tontun lakissa on metallilankaa, joten sen sidoin tonttulakista köynnökseen istumaan. Kranssin vein äidin luo palvelutaloon ilahduttamaan joulun ajaksi. 

Ensimmäinen lumipeite

 

Perjantaina kävelin asemalta kotiin auringon laskiessa ja taivaan hoitaessa tumman sininsenä. Vaihdoin kotivaatteet ja purin sapuskat kaappiin sekä laitoin kahvin tippumaan. Ehdin hetken istua ja ihmetellä pimeyttä kunnes palasin keittiöön noutamaan kahvia ja kas, ulkona sataa lunta ja maa on valkoinen. 

Yöllä oli pakkasta liki kymmenen astetta ja lunta oli tullut hieman lisää. Maa oli valkoinen vielä lauanta-iltanakin. 

Kaatosade vaakasuunnassa

Aina kun nenäni ulos vein, alkoi sataa kaatamalla vettä vinottain ja vaakaan. 

Rastilassa taivas oli pilvessä eikä vuotanut, joten kurapöksyt unohtui naulakkoon. Sadetakki oli päällä, joten vain pöksyt kastuivat. Ehtivät päivän aikana kuivua ennen uutta kastelua. Onnellinen vesisateesta, pohjoiseen on luvattu saman verran lunta.

Rautatieasemalla sateen määrä oli kolmasosa matkan alkulähteestä. Kaupungin valot heijastuvat märästä asvaltista. 

 

Sitkeät pensaat

 

 

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin lämpöisiä, että osa pensaista on yhä lähes vihreitä ja toiset taas ovat tehneet uusia silmuja. Muutama rikkaruohokin jaksaa vielä tehdä kukkia. 

Ikkunaprinssi

 

Ruudun takaa Konsta Hietanen lauloi ikkunaprinsessasta läheisten illassa.

 

Dekkari: Anu Ojala, Kuolinsoitto

Kirjojen vaihtohyllystä löytyi pokkaridekkari, jonka tekijän nimi kutitteli hevoshullun aivonystyröitä. Nappasin kirjan reppuun ja luin sen viikonlopun aikana. Tarina kaappasi mukaansa ja eteni sujuvan joutuisasti.

Tutkin kirjoittajan bio.- ja bibliografiaa. Tuttuja nuorten kirjoja löytyi useampikin. Ronja Jentzschen -sarjaan on enemmänkin opuksia. Pitää vain kulkea silmät auki kirjojen maailmassa. 

Ruska

 

Yhä löytyy pensaita, joissa ruska loistaa.

Hyvin* on luovuttanut *kään naapurikaupungeille. Tämä juliste on Pukinmäen aseman lähistöllä olevalla bussipysäkillä. Hauska juttu. 

Hyvinkään taikametsä

Pimeän vuodenajan valotaidetapahtuma Hyvikään Willatehtaan korttelipihalla ja kammokuja luurankoineen. Hurrrrjan näköiset pellet olivat niin ystävällisiä, että pienimmätkin taaperot uskalsivat käydä läpsäyttämässä kämmenet niiden käsiin hetken mietittyään. Saippuakuplakone savupalloineen sai aikuisetkin hyppimään palloja poksautellen (muutkin kuin minut ;).

 

Samalla tuli käveltyä huomaamattaan monta kilometriä ylimääräistä. 

Kalevala törmää aasialaiseen kulttuuriin

 

Viime perjantaina kävin katsomassa ystäväni taidetta ja Kalevan uudelleen tulkintaa. Kansalliseepos on törmännyt aasialaiseen kulttuuriin ja saanut uudenlaista pirteää energiaa, iloa ja valoa väreistä sekä pienistä yksityiskohdista. Tarinat ovat silti tunnistettavissa ja tuttuja. 

Hong Liu-Sertin töitä on nähtävissä 19.11.25 asti Hyvinkään Taiteilijaseuran Promenadigalleriassa Vaiveronkatu 10 ti-pe 10-18, la 10-15, su 13-18.

Viimeinen keltainen koivu Rastilassa

 Metrosillan lähellä on koivu, joka pudottaa viimeisenä keltaiset lehtensä. Kerrostalojen lämmössä ja tuulelta suojassa se julistaa kesän vihreyttä ja syksyn keltaisuutta, kun kaikki muut ovat jo luovuttaneet. 

Valoa ja väriä

 

Kampissa käytävä korttelipihalle on valaistu.

Tuulta ja kovia tuulen puuskia on luvattu lähipäiviksi. 

Sitä ennen kaupungilta löytyy vielä muutama väriläiskä. 

Sataa kun lähden

Vesisateessa aseman suuntaan viipottaen pahimpia lammikoita väistellen. Ei mikään kevyt syyssade vaan reippaasti ja kastelevasti. Onneksi on vedenpitävät popot ja sadevehkeet kassissa. Ennuste oli, että ehkä sataa tai sitten ei. Lähtiessä ei satanut (tietenkään), joten pompin yhden rappukäytävän katoksessa itselleni sadepöksyt jalkaan sitten kun muutaman pisaran tahti muuttui kaatosateeksi. 

 

Märkää sumua kun tulin

 

Sadevehkeet olivat päällä, koska töistä lähtiessä satoi vettä. 

Olo oli kuin vilpoisemman kasvihuoneen läpi olisi kävellyt. 

Ei varsinaisesti satanut, mutta ei ollut kuivaakaan.

Purkutuomio

 Häkeltyneenä katselin terveyskeskuksen katoamista kun kävelin Parantolan puiston kautta viikonlopun viettoon. Harmi sinänsä, terveyskeskus oli niin hyvän kävelymatkan päässä. Uusi terveyskeskus on sairaalanmäellä eikä sinne puolikuntoisena voi mennä kävellen. Ymmärrän kyllä, että Keusote haluaa karsia kustannuksia eikä lättänä rakennus vastaa nykytekniikan vaatimuksia. Toivottavasti tilalle tulee jotain järkevää jugendlinnan naapuriksi. 

Lokakuu = lenkkikuu

 

Lupasin osallistua @hennajokion lokakuu = #lenkkikuu haasteeseen. Koska kävelen päivittäin muutenkin, lupasin olla käyttämättä bussia pikkumatkoilla ja kävellä portaat 5. kerrokseen ylös, mikäli mukana ei ole mitään painavaa eikä sada vettä räntää lunta, jos sää onkin luvannut kuivaa eikä kurahousut ole mukana. Syyskuun flunssan jälkeen kunnon kohottaminen pienin askelin on aiheellista.

Torstaina piti tehdä isompi kierros keskustassa, koska mielenosoitus pisti poikki normaalin kävelyreitin. Kaverin "tamagotchi" (askelmittari) on ollut taskussa, koska olen halunnut huvin vuoksi seurata, minkä verran päivän aikana tulee käveltyä työn ohessa. Jo viikossa on käynyt ilmi, että joinakin päivinä joutuu tallustelemaan milloin mistäkin syystä enemmän ja näkyy heti päivän askelmäärässä. Pitää vaan ottaa sellaiset housut käyttöön, jossa on taskut, sillä Ovelia-kassissa se ei ole työpäivän aikana mukana, jolloin osa askeleista jää mittaamatta. 

Ruskan ensi puraisu

 Muutaman kylmän yön jälkeen, vaahterat ja lehtipuut ovat vaihtaneet väriä. Ylimääräinen kävelykierros Rastilan leirintäalueen kautta suorimman reitin sijaan. @hennajokio Lokakuu = #lenkkikuu

Kaunis syyskuun päätös

 Näkymä Vuosaaren metroasemalta länteen. 

Syyskuun 2025 viimeinen ilta on kaunis. 

Tervetuloa takaisin

 Tällainen oli aamun kuva itään, kun painelin poikkeuksellisesti auringonnousun suuntaan 5 kk metroa korvaavien bussiseikkailujen jälkeen. Kipittäessäni Vuosaaren metroaseman läpi, aulassa viriteltiin virallisiin avajaisiin. Onneksi olin ajoissa liikenteessä, sillä 15 vuoden aikana Vuosaaren terveysasemalla oli tehty muutoksia. Pienen eksymiskierroksen jälkeen löysin itseni oikeasta aulasta odottamassa pääsyä akuuttihoitajan luokse haavan puhdistukseen. Varttia vaille yhdeksän avajaiset olivat ohitse, mutta tarjolla oli yhä kahvia, pullaa, karkkia ja metroheijastimia. Nyt heijastin on syystakkini taskussa ja mukava oli aloittaa työmatka kahvikupin kera. Yleensä juon kahvin vasta töissä, jos ehdin. 

Sumuinen aamu

 Lääkekuurin vuoksi herätykset ovat olleet aikaisia reilun viikon ajan, sillä megaiso kapseli pitää ottaa "tyhjään mahaan" eikä raatoni sisuskalut hyväksy sitä. Ensin pitää syödä jotain aamupalaksi, sitten odottaa kaksi tuntia, että voi ottaa lääkkeen ison vesimukillisen kera ja sitten on odotettava tunti ennen kuin voi syödä lisää. Tämä sama rytmi 3x päivässä. Muutaman kerran kävi niin, että nukahdin illalla ennen sitä kolmatta kapselia, joten kuuri venyi ylimääräisen vuorokauden. No, ainakin sain nauttia lauantaiaamun sumusta, joka oli kadonnut siinä vaiheessa kun heräsin ottamaan megakapselin. 

Taivaan aallot ja värit

 Upea auringonlasku ja pilvien tulinen aallokko. 

Iltakävelyllä

 Havaintoja iltakävelyltä Töölöstä Kampin kautta rautatieasemalle: 

• Energinen jänis aurinkolasit päässä, loikki jakokaapissa lähellä Eliten ravintolaa.
• Oksasenkadun päässä olevassa portaikossa mielenkiintoista "tarrataidetta".
• Lempeän lämmin auringonlasku. 

Ihana valo

 Syyskuun aamun aurinko paistaa matalalta ja kirkkaasti luoden aitojen raoista kivat valo-varjo efektin ja aurinkomaaliraitoja. 

Kaatosade

Lähtiessäni eilen kävelemään rautatieasemalle auringonlaskun aikaan sääntarkistusnäkymä oli länteen, jossa ei näkynyt pilveäkään. Puoli kilometriä käveltyäni kaakon suunnalta vyöryvät pilvet saavuttivat minut ja kaatosade alkoi. Hyvinkään asemalle katoksen suojaan tullessani kesäpesusta puhtaat farkkuni olivat edestä litimärät. Takapuoli oli kuiva, kiitos suojaavan repun. Takki, joka suojaa pieniltä sadekuuroilta oli litimärkä. Onneksi iltasää oli yhä lämmin. Riisuin takin roikkumaan aseman oven saranaan ja aloin vääntää hihoja kuiviksi. Junavaunu oli melkein tyhjä, joten levittelin itseni ja tavarani kuivumaan 6 matkustajan osastoon. Järvenpäässä keräsin tavarani pienempään ja päästin muitakin istumaan. 

Minkä Hyvinkää kastelee, sen Helsinki kuivaa. Navakka etelänpuoleinen tuuli kuivatti minut ja kantamukseni niin, että kotona laitoin kylppäriin lievästi nahkeita vaatteita ja tavaroita kuivumaan. Iso mukillinen kinkivääriteetä hunajan kanssa lämmitti mukavasti ennen iltapalaa. Hieman ehdin pelätä, että antibiootin aiheuttama äänettömyys palaisi takaisin hirviöflunssan toiselle kaudelle, mutta onneksi niin ei tapahtunut vaan ääni toimi seuraavana päivänä töissä vain pienellä mörkö-efektillä. 

Tietyömaa

Unohdan aina, että normaali reittini rautatieasemalta kaupan kautta viikonlopun viettoon sisältää esteitä. Viimeksi pääsin vielä kiertämään esteet Lidlin parkkipaikan kautta, mutta nyt sieltäkään ei päässyt. Asiasta on tiedotettu Hyvinkään Aamupostin sunnuntainumeroissa joskus kesällä, mutta hirviömäisen syysflunssan vuoksi en ole matkustanut niin usein viikonlopun viettoon kuin tavallisesti. Toisaalta hyvä kun kunnallistekniikkaa uusitaan ja korjataan. Risteykseen on tapana kerääntyä järvi rankkasateiden ja voimakkaiden lumitalvien sulamisvesien aikana. 

 

Sadepäivä

Rastilassa sateen jälkeen.

Rautatieasemalla sateenkaari