Kehityspäivät ovat sosiaalisia tilanteita, jotka syövät energiaani ylen määrin enemmän kuin niistä saatu anti siitäkin huolimatta, että sain tutustua upeaan vanhaan rakennukseen sitä valokuvaten ja päivä päättyi käsitöihin.
Asiaan saattaa liittyä sekin, että jouduin pinnistelemään puolikuurouteni vuoksi. Kaksi ihmistä, jotka puhuivat mikrofoniin ja siltikään en saanut puheesta mitään selvää. Toisen ryhmätyön jutustelua jouduin vastaamaan arvaamalla kun en kuullut kysymyksiä. Jossain vaiheessa ei sitten enää jaksanut edes yrittää.
Aina kun esimiehet muuttuvat, samoja teemoja pyöritetään uudelleen ja työntekijät turhautuvat kohdatessaan vähättelyä eikä mikään muutu.
Olen uupunut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti