Aamulla satoi lähdin töihin. Puin kurahousut jalkaani enkä kastunut kävellessäni pysäkiltä töihin. Sen verran rajusti tuli vettä koko päivän, että ilmoitin toisen rakennuksen isännälle, että jos ei kukaan välttämättä tarvitse minua, jään myös iltapäiväksi tähän taloon.
Kotimatkalla sininen taivas pilkahti ja mitä lähemmäs merenrantaa matka eteni, sitä enemmän aurinko paistoi.
Herttoniemen K-marketissa viuhtoi ripeää tahtia tutun oloinen naisihminen, jonka olin tunnistavinani serkkuni tyttäreksi, jolla on sama syntymäpäivä kuin minulla. Ei ole iso kauppa, mutta hukkasin hänet. Olisin tarttunut hihasta kuten yleensä olen tehnyt vastaavissa tapauksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti