Viime lauantai-iltana tuli puhelinsoitto, että mustikat kypsyy, tule joutui poimimaan. Perjantaina työpäivän jälkeen lähdin onnikassa matkaan retkivaaterepun ja kameralaukun kera. Koska pikavuoro oli ääriään myöden täysi, pompin sisään bussiin, joka kiertää muutaman lisämutkan ja on 10 minuuttia myöhemmin perillä.
Lauantaina tuhdin aamiaisen jälkeen kävelimme pari sataa metriä ja kipusimme kalliorinnettä ylös. Sillä samalla rinteellä noin aarin kokoisella pläntiltä poimimme kaksi kolmen kilon satsia käsin. Aurinko paistoi lämpimästi, linnut laulelivat ja hyttyset kävivät kysymässä, saako a-verta maistaa.
Käsin poimiminen kannattaa. Sunnuntaiaamuna perkaamiseen ja putsaamiseen ei mennyt kovinkaan kauan eikä roskakasasta tullut iso. Ensi talven puuromarjat on pussitetut ja pakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti