keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Unohduksia

Unohdin antaa tämän parin sille ihmiselle, jolle ne olin suunnitellut. Piti lähettää postipojan välityksellä määränpäähänsä. 

Vanha ... tai siis 5 vuotta käytetty pölynimurini ilmaisi tunteensa poksahduksella ja haisulla. Jo minä ihmettelinkin kun pölypussi tuli täyteen niin pikaisesti. Kuitenkin hiekkaa ja pölyä siirreltiin suulakkeen avulla huoneesta toiseen. Tutkin imuletkun, ei tukoksia. Avasin vatsan, tutkin sisälmyksiä ja röörin mutkia, ei tukoksia. Olen ohimennen tutkinut uusia malleja ja testejä, mutta ostamiseen asti en ole päässyt. Kun olen kaupassa, pyörin ympyrää ja mietin, mitä pitikään ostaa. Muisti pelaa pätkittäin etenkin kotiovella katsoessaan villakoirien villiä tanssia. Tai ehkä pitäisi palkata siivooja. Mutta sellaista siivouskomeroon taittuvaa mallia ei vielä ole tullut markkinoille. Se pieni ja pyöreä hoitaisi kyllä keskilattian ja manaisi pyöreää otsaluutaan törmätessään jos jonkinlaiseen tien tukkeeseen, joita käsityöihmisten huushollissa pruukaa olla.

2 kommenttia:

  1. Ovathan mielenkiintoisen näköiset killuttimet.
    Pölynimurin osto on aina hankalaa, poika osti sellaisen ei pusseja käyttävän, tyytyväinen taitaa olla, kallishan se oli.

    VastaaPoista
  2. Killuttimet helmiäistä ja taiji-kuvioinen lätkä koristeena ; )

    Pölykoirat hyppii villinä vastaan kun tulen iltaisin kotiin. Jos hyvin käy, ne juoksevat tulevalla viikolla karkuun parvekkeelta alas kun laitoin kännyn allakkaan muistutuksen villakoirakauhun hankinnasta ; )

    VastaaPoista