Liian monta palloa ilmassa

Tällä viikolla on liian monta kertaa ollut sellainen tunne, että sata lasipalloa on heitetty ilmaan ja niistä piti valita minkä ottaa kiinni ensimmäisenä. Sokeana olen rynnännyt sen perään, mikä ensimmäisenä tippuu maahan ja hajoaa. Tiistaina oli sellainen vipinä, että kun viimein sain hengähtää, alkoi miljoona menninkäistä hajoittaa kalloani sisältä päin. Keskiviikkona tapasin monta sellaista ihmistä, jotka näkevät maailmaa samanlaisten silmälasien lävitse kuin minä. Torstaina soi puhelin ja vastailin kummallisiin kysymyksiin. Tänään ihmettelin, mihin työpäivä katosi. Mitään en saanut aikaiseksi (päivän pakettivyöry odottaa maanantaihin), mutta koko ajan jotain pientä oli työn alla. Illan taiji harjoituksissa kaikki häirikköapinat ryntäsivät yhdellä kertaa kimppuuni. Teki mieleni työntää pää lattialankkujen alle ja väittää etten ollut paikalla ollenkaan. Kehitystä lienee tapahtunut, mutta ei ainakaan sillä saralla kuin olisin halunnut. McGarmivaa!

Kiinalainen liukusolmu ja puuhelmiä. Olin valinnut kauneimmat liilan ja turkoosin väriset helmet vaijeriin laitettavaksi, mutta ne eivät totelleet käskyä järjestyä helminauhaksi. Kahden viikon pähkäilyn jälkeen kaivelin muita helmilaatikoitani ja kas, puuhelmet puhuivat itsensä puuvillanyöriin. Paremmin ne sopivatkin saajalleen kuin lasi ja kivi.