Auringonkukka

 

Toukokuussa nakkasin ruukkuun miniauringonkukan siemeniä. Odottelin tovin jos toisenkin, mutta vilpoiset kelit eivät herättäneet siemeniä. Vähän ennen juhannusta muutama pieni vihreä piippana kurkisteli mullasta. Jätin keinokastelupulloja kukkapurkkiin lomani ajaksi. Loman viimeiset viikot olivat aika kuumia, joten en uskonut kastelupullojeni sisällön riittävän niin pitkäksi aikaa, mutta yllätys oli suuri, sillä kolme tanakkaa janoista vartta lehdet lurpallaan odotti ruukussa kun palasin kotiin. Ahkeralla yökastelulla sain kasvatettua kaikki kukat isoiksi. Vuorotellen ne kukkivat ja kestivät pienet pakkasen purematkin viime viikkoihin asti.

Ensilumi

 

 

Ensilumi satoi Helsinkiin, mutta suli saman päivän aikana pois. Illalla ei ollut enää mitään tähteenä paitsi märkää ja mustaa asfalttia.

Pakkasyö

 

Auton ikkunat kuurassa pakkasyön jälkeen.

Ruskaloman marjapäivä

 

Viimeisenä päivänä törmäsin hakkuuaukean reunalla kallioiseen kumpareeseen, jonka reunat olivat täynnä tummanpunaisia marjoja. Osa oli niin ylikypsiä, että hyvä kun pysyivät koossa poimittaessa. Jätin vaaleanpuaniset kasvamaan ja ihailin kauniita puolukan kukkia. Tunti vilahti nopsasti, mutta keräsin melkein litran marjoja. Matkalla majapaikalle poimin vielä muutaman sienen mukaani.

 

Järvenrannalla oli istutettu tyrniyhteisö. Yksi puista oli täynnä kultaisia marjoja. Sain c-vitamiinipitoista akupunktiota, mutta keräsin sitekästi kaikki marjat mukana olleeseen pussiin. Näistä marjoista osan söin sormistani kun rikkoutuivat poimiessani, vaikka yritin varovasti saada marjat pois piikkien keskeltä.

 

 

Kotiin lähtiessäni, mukanani olikin ylimääräinen kassillinen metsän antimia sekä rutkasti valokuvia.

 

 

Ruskaloman sienipäivä

 

Ruskaloma suosi aamu-unista valokuvaajaa. Kolmaskin päivä alkoi harmaana ja pilvisenä. Ehtii sitä tarpoa lähiympäristössä monta tuntia,  vaikkei aloitakaan aamuseitsemältä. Kolmas päivä jatkui pilvisenä, tuulisena ja harmaana, mutta ei satanut. Se oli kivaa kun satuin törmäämään kanttarelleihin, suppilovahveroihin, lampaankääpiin ja suomuorakkaisiin. Kangasmakkaroita (kangasrousku, kuva alla) en kerännyt, vaikka ne tunnistinkin lukemattomien muiden tunnistamattomien sienien lisäksi. Kärpässieniäkin olisi ollut ;) Olinkin jo edellisenä päivänä varustautunut pusseilla kävelyreissuilleni, jos sattuisi jotain löytymään. Suppiksia oli yllättävän vähän. Yhdellä alueella näyttivät paleltuneen edellisen kylmän aikana. Toisaalta pieniä alkuja näytti olevan melkoisen paljon. 

 

Ruskaloman aurinkopäivä

 

 

Aurinko ei paistanut toisenkaan päivän aamuna. En siis pomppannut sängystä ylös kuin leivät paahtimesta vaan käänsin taas kylkeäni. Seuraavan kerran avatessani nahkaläpät olikin jo vähän valoistampaa vaan ei aurinkoisempaa. Jutteluun meni sekin aika, mutta ennen puolta päivää alkoi valonsäteitä vilkkua pilvien lomasta. Ei sellaista kutsua voi vastustaa. Syksyn lämmin sää satunnaisine kylmine öineen teki tästä syksystä keltaisen. Maaruskan herkkähipiäisemmät lajikkeet saattoivat olla muissakin väreissä, mutta pääasiassa törmäsin keltaisen variaatioihin. Aurinkoinen väri sekin ja jokaisella puulajikkeella oli oma keltaisensa. 

Ruskaloman sadepäivä

 

 

 

Ruskalomani alkoi sateella. Käänsin kylkeäni enkä noussut ylös sisäisen kelloni mukaan vaan jatkoin untani vähän vielä kun siihen oli mahdollisuus. Miksi mennä ulos pimeään ja sateeseen kun ei ollut pakko. Päivä menikin sitten  pisaroita kuvatessa. Niitä tuli vastaan enemmän kuin värikkäitä lehtiä. Muutama sadekuuro iltapäivällä hätyytteli, mutta toinen oli sen verran hennompi etten tarvinnut kuusta kummempaa suojaa. Toinen sen verran rivakampi, että harjoittelin taijia saunan katoksen alla.