Kaivelin arkistosta ensimmäiset narukorut. Sininen on prototyyppi ja jäi omaan käyttööni. Kellertävä meni jo seuraavalla viikolla lahjaksi paranneltuna versiona. Kun salpalukot loppuivat, täytyi miettiä lukkoratkaisua uudelleen.
Parantumisen oireita näkyvissä. Kahvihammasta kolottaa ja mustaherukkamehu alkaa tympiä. Pohdintoja pyykkivuoren kadottamiselle. Makuuhuoneeseen muutaman päivän aikana syntynyt kaaos ottaa pattiin. Willavaatteita joka paikka täynnä ja lattialle työnnettyjä helmilaatikoita (löytyy myös olohuoneen sohvalta ja lattialta).
Eilen illalla kun kuumotuskäyrä meni ensimmäisen kerran alle normaalitason, alkoi myös aivopatti raksuttaa ja ratkaista ongelmia. Jos kerran villasukat ei riitä tassuttelemiseen ja jalat jäätyy joka kerran kun lähtee vuoteesta, niin eikös asiaa voisi korjata. Siltä istumalta painelin saunalle, jossa on talvikenkieni säilytyslaatikko. Sieltä pohjimmaisena löytyi kaipaamani töppöset. Ja kas kummaa, vaikutus oli juuri sellainen kuin ajattelin. Aina kun nousin ylös, tuuppasin jalkani töppösiin ja ne pysyivät lämpimänä. Turha kai sanoakaan, miten jalkojen lämpö vaikutti muuhun kroppaan. Ei tarvinnut käyttää muita villavaatteita, ohut fleecetakki oli tarpeeksi, jos tuntui iho viileältä.
Huopatossut, vähän perinteistä koristeellisemmat mallit ja aika kauan palvelleet, mutta aina niitä silloin tällöin tarvitaan sekä ulkona että sisällä. Huopatossujen ansiosta tunsin oloni niin hyväksi, että pystyin aamuyöllä tekemään pienen sarjan taiji harjoituksia pystyasennossa. 